Seison lasteni kanssa haukotellen iltapäiväruuhkassa ruokakaupan kassajonossa. Kurahousut hiostavat ja jono etenee madellen. Silmät eksyvät kassan edessä kukkoilevaan lehtihyllyyn. Pikkuinen lukeva lapseni alkaa tavata hitaasti ja kuuluvasti juorulehden keltaisin suurkirjaimin julistavaa kansitekstiä: ”Matti Nykänen kertoo: Meillä ei ollut seksiä.”

Bäng! Tiedän kyllä mitä seuraavaksi on odotettavissa, ja sieltähän se heti perään tuleekin: ”Ääääiiiti, mitä tarkoittaa seksi?”

Kyllä, olen kokenut ammattilainen seksuaalisuuden teemoissa, mutta silti, maitoa ostavana ihan tavallisena äitinä, takeltelen hieman sanoissani Stockan kassatädin katseen alla. ”No, se on sellaista tosi läheistä kosketusta, jota aikuiset voivat tehdä keskenään. Tai siis yleensä ne aikuiset, jotka tosi kovasti rakastavat toisiaan. Mutta se on myös tosi henkilökohtainen juttu, ihan niiden kahden välinen vaan, koska se on niin tärkeä ja herkkä asia.”

Huh, selvisin, aika hyvinkin, ehdin hetken verran ajatella rintaa röyhistellen. Mutta lapsipa on äitiään viisaampi ja jatkaa kysyen: ”Hmm… Jos se on niiden kahden välinen herkkä juttu, niin miksi sitten toi setä kertoo siitä lehdessä?”

Siihen ei tälläkään äidillä ollut vastausta, niin kummalliselta se äidin ja ammattilaisenkin vinkkelistä välillä tuntuu. Pitääkö siis pikkulapsille ylipäätään puhua seksistä? Ja voiko seksistä puhumiselta välttyä, edes maitokaupan kassajonoissa?

Seksi ei kuulu pikkulapsen elämään, mutta seksuaalisuus kuuluu. Seksuaalisuus on kuin sateenvarjotermi, jonka alle mahtuu lähes koko elämän kirjo. Seksuaalisuudessa kasvatamme taitoja läheisyyteen, kosketukseen, sukupuolisuuteen, tunteisiin ja ihmissuhteisiin. Ne ovat väistämättä asioita, joita ihmiseksi kasvaminen vaatii päivittäistä työstöä – siis pikkulapsenkin elämässä.

Moni vieroksuu seksuaalisuudesta puhumista lapsille, koska uumoilee sen tarkoittavan seksistä jauhamista – sitä kun tulee kassajonoissakin ja televisio-ohjelmissa monen vanhemman mielestä aivan liiaksi muutoinkin. Seksuaalisuudesta taas tulee puhua, mutta lapsen näkökulmasta käsin.

Lapsen näkökulmasta seksuaalisuus on kiehtova, ihmeellinen ja suurta uteliaisuutta herättävä maailma. Kenellä on pimppi, entä kellä pippeli? Miksi pojan pissa lentää pidemmälle? Miksi mummilta puuttuu toinen rinta? Saako pimppiin koskea? Miten lapset menevät mahaan ja miten ihmeessä sieltä pois pääsevät? Eikö poika voi koskaan odottaa vauvaa, eikö tytöille ikinä kasva suurta siementehdasta?

Pikkulapsen seksuaalisuuden kohtaaminen on myös arkista hellittelyä, rajojen rakkaudellista asettamista ja asioiden yhdessä pohtimista. Aikuisella ei ole tärkeintä olla suuria ja valmiita sanoja sekä hienoja lisääntymisteorioita, vaan sen sijaan enemmänkin halua ja kykyä pohtia lapsen kanssa yhdessä ihmisen ja elämän ihmeellisyyksiä vailla häpeää ja hiljaisuutta.

Juurikin tässä ajassa, jossa seksi on vallannut yltiömäisesti tilaa, on lempeälle ja inhimilliselle seksuaalikasvatukselle yhä suurempi tilaus. Suorittavan, makeilevan, törsäilevän ja törkeän seksishown rinnalle kaivataan herkkää pohdintaa, lempeää uteliaisuutta, kauniita sanoja kehosta ja tunteita tunnistavaa ilmapiiriä.

Jos siis vielä pohdit sitä, kuuluvatko seksuaalisuuden aiheet pikkulapsiperheeseenne, pysähdy vielä hetkeksi uudelleen. Ihmisyyden ihmettely, lämmin läheisyys, kehon kaikki ihanuudet, erityisen intiimit alueet ja elämän alkamisen uskomattomuus – eivätkö muka kuulu?

Niin. Halusitpa tai et, annat merkityksiä seksuaalisuuden teemoille joka päivä arjen juoksussa. Koskettamisen lempeydessä tai kovuudessa, kysymyksiä torjuessasi tai niihin vastatessasi, puhumattomuudellasi tai kuuntelevilla korvillasi.

Millaisen merkityksen seksuaalisuus saa sinun lapsesi silmissä, sinun kasvattamanasi? Millaisia eväitä se antaa hänen elämänmatkansa varrelle?

******************

Väestöliiton uusi satukirjasarja, Onnikujan kaverukset, riemastuttaa lasta ja antaa aikuiselle välineen keskustella lapsen kanssa tunteista, rakkaudesta, kehosta ja seksuaalisuudesta. Tutustu ja tilaa Onnikujan kaverukset nettikaupastamme!