Meillä töissä uusittiin tietokoneita. Jäljelle jäi komeita pahvilaatikoita. Minä hiplasin ja nostelin laatikoita. Niistä tuli hyvä olo, ja naamani levisi hymyyn korvasta korvaan. – Hienoja pahvilaatikoita, upeita, niistä saa vaikka mitä, minä kehuin.

Mistä oli kyse? Ai niin, tietenkin. Kun lapset olivat pieniä, pahvilaatikot olivat parhaita leikkikaluja. Iso pahvilaatikko töistä kotiin ja hauska ilta oli taattu. Laatikosta tuli televisio, tai sirkus, tai maja, johon tehtiin ikkunat ja ovi. Laatikkoleikit olivat parhaita, kun itse olin pieni. Kun itse olin äiti, vein tuomisina omille lapsilleni aina vain hurjempia ja suurempia pahvilaatikoita. Lapset riekkuivat ilosta.

Hassua, millaisia asioita ruuhkavuosista jää mieleen. Niin kuin pahvilaatikot. Ja ilo siitä, että saattoi tuottaa pikkuisille suuren riemun.