Tutkijakollegani oli antanut haastattelun siitä, miten korkeasti koulutetut miehet saavat Suomessa muita enemmän lapsia. Hän kertoi saaneensa tämän jälkeen puhelun naiselta, joka tuohtuneesti ja huolestuneesti oli kertonut tyttärensä osaavan useita kieliä, mutta olevan silti yli kolmikymppinen ja lapseton.

Tutkijoiden ja ei-tutkijoiden kohtaamiset ovat usein vaikeita ja täynnä väärinymmärryksiä. Tutkimustuloksen matka suuren yleisön tietoisuuteen muistuttaa erehdyttävästi lapsuuden ”rikkinäinen puhelin” -leikkiä. Ensinnäkin olen huomannut, että minun tutkijana on vaikea puhua tutkimustuloksesta sellaisella kielellä, että asiasta kiinnostunut toimittaja voisi sen ymmärtää. Toisekseen toimittaja joutuu usein tiivistämään monimutkaisen tutkimuksen tuloksen muutamaan lauseeseen. Jos tästä kaikesta on kuin ihmeen kaupalla selvitty kommelluksitta, yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun lukija lukee juttua lehdestä, puurot ja vellit ja murotkin menevät iloisesti sekaisin ja ollaan umpimetsässä. Oman lisänsä soppaan tuo se, että esimerkiksi minä psykologina tutkin usein aiheita, jotka koskettavat ihmisiä henkilökohtaisesti. Jotkut tutkimustulokset saattavat tuntua loukkaavilta.

Tutkimus perustuu siihen, että tilastollisten menetelmien avulla pyritään löytämään säännönmukaisuuksia elämän monimuotoisuudesta ja kaoottisuudesta. Tältä se näyttää:

Kuva on fiktiivinen, mutta voisi esimerkiksi kuvata yllämainittua koulutuksen ja lasten lukumäärän välistä yhteyttä suomalaisilla miehillä. Kuvassa oranssi viiva on tutkimuksen tulos, tilasto-ohjelman laskema X:n ja Y:n välinen yhteys. Tämä on se, mitä tutkimuksesta suurelle yleisölle yleensä raportoidaan. Todellisuuteen kuuluvat kuitenkin kaikki mustat pisteet tuon tutkimustuloksen ympärillä. Tutkimus siis sanoo, että mitä enemmän koulutusta, sitä enemmän lapsia. Kuvassa vihreällä ympyröity henkilö voi tästä huolimatta olla veljesi, yksilapsinen tohtorismies, ja punaisella ympyröity henkilö yhdeksänlapsinen, vain kansakoulun käynyt kummisetäsi.

Kaikki nämä asiat ovat totta yhtä aikaa – se, että väestöllisellä tasolla X ja Y ovat tietynlaisessa yhteydessä, ja se, että väestössä on paljon yksilöitä, joiden kohdalla tämä yhteys ei toteudu. Tutkimustulos ei silti ole valhetta, eivätkä veljesi tai kummisi ole omituisia kummajaisia.