Synttärikilpailut

13016945324_b881b8deec_z

Viisvuotiaat, keilaamassa, huokaa alistunut äiti. Kevyimmätkin keilapallot näyttävät pienille keilaajille kovin painavilta. Onneksi metallilaidat ohjaavat radalle saadut pallot oikeaan suuntaan. En olisi tähänkään hulluuteen luullut sortuvani, äiti jatkaa. Mutta kun muutkin, niin sitten meilläkin.

Ensin joku järjesti ohjelmaa. Bändin, tai jotain. Sitten alettiin mennä paikkoihin, lasten sisäleikkipuistoihin, elokuviin. Lasten kasvaessa Hoploppien ja Angry Birds -puistojen jälkeen pitää kuulemma lähteä huvipuistoihin, kartingiin tai Megazoneen lasersodalle. Jokaisille syntymäpäiville yritetään keksiä jotain uutta, ei kai kukaan halua järjestää huonompia kuin muut. Joku on kuullut helikopterikuljetuksista lastensynttäreillä mutta ne tuntuvat liialliselta hulluudelta. Vielä.

Synttärikilpailuun mukaan lähteville kustannukset nousevat nopeasti. Ilmiötä ei ole tutkittu, mutta järjestettyjen syntymäpäiväpalvelujen hinnat ovat muutamasta kympistä satasiin lasta kohden. Eikä se stressitöntäkään ole aina yrittää parempaa ja kekseliäämpää, tunnustaa eräs isistä. Ja ne lahjatkin pitää vielä muistaa hommata kävijöille, joka vieraalle erikseen.

Ei meillä kyllä omassa lapsuudessa annettu mitään lahjoja kävijöille, ihmettelee eräs nuoremmista isistä. Ei annettu muuallakaan, hänelle kerrotaan, mutta nyt lahjakassit syntymäpäivillä kävijöille ovat tavallisia. Mutta mitä kukaan niistä hyötyy, nehän ovat täynnä muoviroskaa ja karkkia, inttää isä. Mutta kun ne kuuluvat asiaan, hänelle perustellaan. Ei voi jättää ostamatta. Ja sinne pitää laitta jotain kekseliästi, ettei aina sitä samaa.

Synttärikilpailussa keskiössä on vanhempien maine ja pelko huonommuudesta. Lapsille toki halutaan tarjota elämyksiä, mutta vanhempien puheissa syntymäpäiviä vertaillaan järjestäjien lajisuorituksina, joissa kekseliäisyys ja varakkuus punnitaan. Lopulta vanhemmat pitävät synttärinjärjestämisesityksiä, lähinnä toisilleen.

Syntymäpäivät lähestyvät loppuaan. Pikkupojat juoksevat keilaradan parkkipaikalla. Kiljuvat. Pysähtyvät välissä, kerääntyvät kyykkimään rinkiin pitkäksi aikaa. Myöhemmin kuulen, että lentomuurahaisiahan siellä.

Niistä pojat jaksavat puhua pitkään.

 

 

Kuva: Carol VanHook

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s