Mörkö

morko

Ystävä oli pahoittanut mielensä blogipostauksesta, jossa olin kuulemma sanonut olevani vihainen ihmisille, jotka pitävät lapsia itsestäänselvyytenä.

Miten saatan ajatella, että helposti alkunsa saanut lapsi olisi vanhempien mielestä itsestäänselvyys? Enkö ymmärrä, että esimerkiksi hänelle jokainen lapsi on ihme, jonka hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja tulevaisuudesta hän vanhempana kantaa hirveää huolta?

Apua, tarkoitukseni ei ole ollut kyseenalaistaa kenenkään äidinrakkautta.

Päinvastoin, juuri äidinrakkauden ilmeisyys tekee lapsettomuudesta niin vaikeaa. Olen tuntenut itseni Tove Janssonin möröksi. Seisoin yksin pimeässä lämpiminä tuikkivien äidinrakkauksien keskellä niin kauan, että aloin lopulta kantaa pimeyttä mukanani.

Oli pakko tarkistaa, mitä oikein olin kirjoittanut. Lapsettomien päivän aatolta löytyi tällainen lause: ”Pistää vihaksi, miten vanhemmuutta pidetään itsestäänselvyytenä.”

Tarkoitan sitä, miten helposti lapsettomuus ilmiönä ja lapsettomat ihmisinä jätetään ottamatta huomioon.

Lapsettomuus jätetään ottamatta huomioon samaan tapaan kuin se, etteivät kaikki ole mieleltään ja ruumiiltaan terveitä, vähintään keskituloisia kantasuomalaisia heteroja. Ei pahalla, vaan siksi, ettei tulla ajatelleeksi. Ja varmaan myös siksi, että on vaikea kuvitella tunteita, joita ei itse ole kokenut.

Ystävä kysyi myös jotain sen tapaista kuin miksi rakennan vastakkainasettelua lapsettomien ja muiden välille.

En koe rakentavani mitään. Se pimeys, missä seisoin mörkönä, oli todellista. Siitä huolimatta, että ystäväni ja perheeni ovat olleet tosi hyviä ottamaan huomioon lapsettomuuteni – niin hyviä kuin lapsettomuutta itse kokemattoman on mahdollista olla.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

4 thoughts on “Mörkö

    • Moi! Kiitos ja kiitos samoin. Hauskaa, oonkin aina välillä etsiskellyt muiden Afrikassa vakituisesti asuvien / asuneiden suomalaisten blogeja. Vastaan sulle tuohon maakysymykseen sähköpostilla, sillä koitan ainakin toistaiseksi pitää yllä jonkinlaista anonymiteettiä blogimaailmassa, vaikka olenkin jo kertonut niin paljon meidän elämästä, että tutut ja puolitutkin varmasti tunnistaa 🙂

      Tykkää

  1. Voi Hilkka miten saankin voimaa siun blogista! Itse sekoilen parhaillaan letrozolin vaikutuksen alaisena melko syvissä vesissä, kiukuttelen, itken ja raivoan. Mies parkaa, tuntuu tämä parisuhde olevan koetuksella ainakin osin miun hormonien takia. Ihanaa että saatte pian tavata uuden tulokkaan ❤ Olen hengessä mukana!

    Tykkää

    • Hei Hansu! Kiitos!

      Onko letrozolin vaikutus ehkä jo tasaantunut? Toivottavasti!

      Näiden hommien vaikutus parisuhteeseen on kyllä yksi superärsyttävimmistä ja superepäreiluimmista asioista. En edes uskalla ajatella, millainen olisin ollut, jos me oltais jouduttu käyttämään yhtään enempää hormoneja. Nyt mentiin käsittääkseni aika minimeillä ja olen silti ollut sekä itkevä kasa että kaikesta tiuskiva monsteri.

      Kaikkea hyvää sinulle ja teille. Pidän isosti peukkuja!

      Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s