Kesälomalla ollessani päätin saattaa loppuun hiukan rästissä olleita tehtäviä. Yksi näistä tehtävistä oli kuopukseni vauvakirjan täydentäminen, joka arjen kiireessä oli hiukan päässyt unohtumaan. Kaivoin esiin sekä vauvakirjan että hänen syntymävuotensa kalenterin, josta saatoin tarkistaa mitä meillä oli kyseisenä vuonna tapahtunut. Käännellessäni kalenterin lehtiä, pysähdyin 6.kesäkuuta olevan merkinnän ääreen. Tuon päivän kohdalle olin kirjoittanut tikkukirjaimin KAIKEN KAUNIIN EILISESTÄ.

Yritin muistella mihin kolmen vuoden takainen tekstini viittasi, mutta en parhaalla taidollanikaan muistanut merkinnän tarkoitusta. Jatkoin vauvakirjan täydentämistä. Hiljaa mieleeni nousi ajatus siitä, että kirjoittamalla vauvakirjaan muistoja lasten ensimmäisistä vuosista, pyrin tallentamaan juuri tuota kaikkea kaunista eilisestä. Ensimmäinen hymy, sana, askel, joulu ja syntymäpäivä.

Olen kerännyt hartaasti talteen erilaisia muistoja lasten ensimmäisistä vuosista. Muistoja on kertynyt itse asiassa kaksi isoa laatikkoa, jotka pursuavat syntymäpäiväkortteja, erilaisia omin käsin askarreltuja taideteoksia, pudonneita maitohampaita ja talteen leikattuja hiuskiehkuroita. Vauvakirjojen sivuille päätyvät vain tarkkaan valitut hetket.

Tänä syksynä laatikoihin tulee taas paljon uusia muistoja. Esikoiseni on aloittanut koulutaipaleensa. Uuteen koulureppuun olemme ostaneet valmiiksi reissuvihon, penaalin, kyniä, kumin ja terottimen. Minä olen mielessäni pakannut hänen reppuunsa myös kaiken kauniin eilisestä. Kuin varkain aika on kulunut ja muistoja on kertynyt. Useimmissa niissä olen tähän asti saanut olla mukana. Nyt kuitenkin jo huomaan, että tärkeitä muistoja syntyy kavereiden kanssa pihapiirissä ja varmasti myös koulun pihalla luokkatovereiden kanssa.

Seisoessani ensimmäisenä kouluaamuna koulun pihalla, katsoen muiden mukana luokkaan menevää poikaani toivoin, että kaikki se reppuun pakattu kaunis eilisestä siivittää poikani tulevaisuutta. Näin vauvakirjan ja muistolaatikon aarteet nousevat todelliseen arvoonsa ja mahdollistavat KAIKEN KAUNIIN HUOMISESTA.

Kotiin päästyäni avaan poikani vauvakirjan ja kirjaan siihen tämän aamuiset tapahtumat ja toiveen tulevista kouluvuosista.