Kertomatta jäänyt

Olen mainostanut palaavani yhteen New Yorkissa kesällä sattuneeseen asiaan. Siihen, että pelkäsin loukanneeni yhtä kurssikaveria. No nyt palaan.

Tämä liittyy myös edelliseen blogipostaukseeni, jonka otsikko oli Miten otan lapsettomat huomioon nyt kun olen raskaana? Siinä elvistelin, ettei tunnu hyvältä kohkata raskaudesta, jos mukana saattaa olla vasten tahtoaan lapsettomia.

Kohkaamatta oleminen voi kuitenkin olla yllättävän vaikeaa.

New Yorkin -kurssilla kävi näin: Kun reilu kymmenen toisilleen ennalta tuntematonta, eri kulttuureista tulevaa ihmistä viettää päiväkausia yhdessä, ryhmäytyminen aloitetaan universaaleista asioista, joihin tuntuu liittyvän mahdollisimman pieni riski loukata ketään.

Tässä tapauksessa yksi niistä oli mun mahassa oleva vauva. Vauva oli näkymätön ja äänetön kurssilainen, jonka vointia kyseltiin ja jonka kustannuksella vitsailtiin enemmän kuin kenenkään muun.

Pakko myöntää että raskauden osakseen saama huomio hiveli. Ja toisaalta otin asian vähän velvollisuudenkin kannalta. Olen tottunut olemaan uusien sosiaalisten tilanteiden klovni.

En ymmärrä, miten en tajunnut ajatella. Ryhmässä oli toinenkin lapseton.

Onneksi se tuli ilmi jo toisena päivänä, kun S kosketti mun mahaa ja kysyi ”monesko?” Kerroin että ensimmäinen, ja kysyin – niin kuin vasta nyt tajuan aina kysyväni S:n kaltaisilta, yli kolmekymppisiltä afrikkalaisilta naisilta – and how many do you have? None, ei yhtään, S puisti päätään.

Kerroin S:lle hoidoista. Hän kertoi omistaan. Hänen kotimaansa pääkaupungissa oli keinohedelmöityksiä tekevä klinikka, mutta IVF oli pitänyt käydä tekemässä Intiassa. Kallista. Eikä tulosta. Lopulta mies oli kyllästynyt ja ottanut toisen vaimon S:n rinnalle. Nuoremman, jonka kanssa sai pian kaksi lasta. S on 42.

Tunsin itseni totaali-idiootiksi. Tietysti tiesin, että lapsettomuutta on kaikkialla maailmassa. Afrikassa sitä on Eurooppaa vähemmän, koska moni ei lykkää lapsen yrittämistä niin pitkään kuin täällä helposti lykätään, mutta ihan pakosti mun on täytynyt kahdeksan Afrikan-vuoteni aikana tavata tahattomasti lapsettomia afrikkalaisia. Afrikassa vaan on niin paljon lapsia, eikä elämä ole niin ydinperhekeskeistä kuin Euroopassa, että sivullisesta tuntuu helposti siltä, että ihan kaikilla on lapsia.

(Huom, nämä Afrikkaa koskevat rivit ovat karkeita yleistyksiä. Afrikassa on viitisenkymmentä maata. Olen asunut niistä vain kahdessa, ja läheisimmät ystäväni ovat aina olleet suhteellisen hyvin toimeen tulevia, korkeasti koulutettuja kaupunkilaisia, joiden elämä on tosi samantapaista kuin elämä Suomessa.)

S:n kanssa käymästäni keskustelusta lähtien yritin olla lähtemättä mukaan vauvajuttuihin. Se oli kuitenkin vaikeaa, koska vauvasta oli jo tullut ryhmän turvallinen kestopuheenaihe.

Osaksi siksi päätin pitää kurssiohjelmassa vaaditun harjoituspuheen lapsettomien huomioon ottamisesta. Noin yleensä, kiinnittämättä huomiota siihen, että tässäkin ryhmässä saattaa olla muitakin lapsettomia kuin minä. Se olisi ollut ihan hyvä puhe, ellei se olisi mennyt plörinäksi. Niin kuin kerroin, jäin jumiin omasta elämästäni ruikuttamiseen.

S lähti heti puheen jälkeen vessaan.

Seuraavana aamuna koputin S:n ovelle ja pyysin anteeksi. S näytti hämmästyneeltä. Olin kuulemma koskettanut, en loukannut.

Juteltiin pitkään S:n sängyllä. Ja itkettiin. Meillä oli paljon samoja ajatuksia ja kokemuksia. Vaikka niiden lisäksi oli myös juttuja, joista ei ajateltu samalla tavalla, päällimmäiseksi jäi vahva tunne lapsettomuuden surusta kokemuksena, joka on tosi samanlainen kulttuurista riippumatta – varmaan aika samalla tavalla kuin vanhemmuus, minkä takia raskauskohkaus oli ollut niin luonnollinen ”valinta” ryhmäytymistä vahvistavaksi kestopuheenaiheeksi.

 

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

2 thoughts on “Kertomatta jäänyt

  1. Taa osu ja upposi isosti – ehka siksi, etta itse asutaan taalla. Ma olen miettinyt lapsettomuutta viime aikoina aika paljon, koska Suomen kaveripiirissa on aika paljon seka itse valittua, etta tahatonta lapsettomuutta. Samalla olen peilannut sita tahan elamanpiiriin, missa lapset on itsestaanselvyys ja missa kaikkien lastenhakinnasta on ok puhua jatkuvasti (tai ainakin on ok muistuttaa, etta nyt pitais jo hankkia). Tahaton lapsettomuus on varmaan ihan hirveaa joka tapauksessa, mutta oon miettinyt, etta taalla sen taytyy tuntua (vai onko se mahdollista?) ehka viela hirveammalta, koska naisenhan kuuluu hankkai useita lapsia. Tosi hieno kohtaaminen sulla S:n kanssa!

    Tykkää

    • Nimenomaan. Kohtaaminen oli mullekin hyvä muistutus siitä, että kv vertailussa mun asiat on kuitenkin kohtalaisen hyvin: lapsettomuus ei ole Suomessa yhtä iso tabu kuin monessa muussa paikkaa. Meillä on sitä koskevaa julkista keskustelua ja siitä voi puhua itse avoimesti, jos haluaa (niin kuin mä oon halunnut) ja kyllä lapsettomuuden suhteen ollaan täällä sosiaalisissa tilanteissa keskimäärin aika hienotunteisia, jos verrataan just vaikka niihin Afrikan maihin, missä olen asunut. (Hoitomahdollisuuksista tietysti nyt puhumattakaan.)

      Yksi syy siihen, miksi halusin pitää kurssin harjoituspuheen juuri tahattomasti lapsettomien huomioon ottamisesta oli, että osallistujissa oli useampikin health- ja reproductive health -ihminen (mukaan lukien kurssin vetäjä) ja olin vähän järkyttynyt, ettei niilläkään tuntunut olevan minkäänlaista lapsi/raskauskohkausfiltteriä.

      Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s