Väsyttää ja huolestuttaa

Jos väsyttää ihan hirveesti 33. raskausviikolla, väsyttääkö ihan hirveesti loppuun saakka?

Nukun huonosti. Toisinaan nukun kuitenkin kohtalaisesti, mutta sellaistenkin öiden jälkeen tunnen itseni zombieksi.

Keskittymiskykyä on vain juoniromaanien lukemiseen, ja niidenkin kanssa on käynyt vähän huono tuuri.

Ensimmäisessä romaanissa oli sivujuonteena iäkkään naisen raskaus. Se tuntui olevan ihan minipieni sivujuonne. Loppua kohti kävi kuitenkin ilmi, että juonen kannalta olikin tärkeää, että vauva kuoli kohtuun reilu kuukausi ennen laskettua aikaa.

Toivon, etten olisi lukenut koko kirjaa. En nyt.

Tässä vaiheessa raskautta on kai aika normaalia olla huolestunut, miten vauva pärjää. Normaaliuden tiedostaminen ei kuitenkaan kevennä huolta. Mitä jos vauva on kuolemassa mun sisällä juuri nyt, enkä huomaa mitään? Jos luonto kerran ei katsonut sopivaksi laittaa raskautta alulle, niin eikö se tarkoita, että mussa on jotain vikaa, minkä takia jotain pahaa ehtii vielä tapahtua?

Tiedän, että sikiölle on paras kehittyä äidin sisällä, enkä kadehdi keskosvauvojen vanhempia. Mutta silti: Tulispa se sieltä pois, niin se laitettaisiin läpinäkyvään kaappiin, missä sen hyvinvointia tarkkailtaisiin jatkuvasti kaikenlaisilla vempaimilla.

Toinen romaani on vielä kesken. Sen koko juoni perustuu siihen, että päähenkilön äiti kuoli päähenkilön ollessa pieni, eikä isääkään ollut.

Ihan kamalaa ajatella, että me kuoltais ennen kun Lily ehtii aikuiseksi. Nipsu (joka ei yleensä tulevaisuutta liikoja murehdi) muistutti viime viikolla, että monet varautuu sellaiseen.

Kenen te haluaisitte ottavan Lilyn, jos teille tapahtuu jotain? Apua, en kenenkään. Eihän sillä voi olla kenenkään kanssa niin hyvä kuin meidän.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

2 thoughts on “Väsyttää ja huolestuttaa

  1. Voi kun saisit levättyä mahdollisimman paljon nyt ennen vauvan syntymää. Itse ärsyynnyin, kun monet ohjeistivat, että ”lepää nyt, kun vielä voit”, kun ei vaan saanut nukuttua.
    Nuo huolenaiheet vauavn hyvinvoinnista kuulostaa tosi tutuille, ja ne ei harmi vaan loppuneet syntymään, vaan vieläkin pelkään lähes päivittäin, että jotain pahaa tapahtuu. Kunpa vaan saisi nähdä lapsen kasvavan.

    Tykkää

    • Huh, juu.

      Pitäis ehkä myös alkaa syödä rautaa. Mulla on lykkääntynyt yksi neuvolakäynti tän evakon takia, ja sain ajan vasta kahden viikon päähän. Ehkä ei kande siihen saakka odotela, että lähettävät mittaukseen, vaan voisin alkaa oma-aloitteisesti popsimaan. Koitin juuri katsella netistä, ja näyttäis siltä, ettei siitä ole ainakaan haittaa.

      Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s