Täällä New Yorkissa olis vaikka mitä ostettavaa vauvalle.

Olen ostanut seuraavat jutut: tablettitietokone, kirja The Invisible cure. Why we are losing the fight against Aids in Africa, kirja What are you looking at? The surprising, shocking and sometimes strange 150 years of modern art, matkaopas New York City 2014, jääkaappimagneetti tekstillä Born to read. Forced to work, raidallinen huppari kokoa L, geelipohjalliset kenkiin, käsilaukku, yllätystuliainen äidille, yllätystuliainen veljelle ja kälylle.

Olen käynyt kahdessa vauvantarvikekaupassa. Kummassakin oli kolme kerrosta. Ensimmäisestä Susi osti Lilylle hoitolaukun (?, olkakassin jossa on monta osastoa ja taitettava alusta vaipan vaihtamista varten). Sen valitseminen tuntui urheilusuoritukselta. Hypisteltiin myös paria muuta tavaraa, pisimpään hupullista ruskeaa kylpypyyhettä, jolla oli apinan naama ja korvat. Mutta meillä on kotona maailman rumin possunpunainen, korvaton ja naamaton, mutta muuten täysin vastaava tuote, jonka imukyvyn arvioisin sata kertaa paremmaksi kuin apinaihanuuden. Ostin sen kaksi vuotta sitten kirpparilta hiustenvärjäyspyyhkeeksi.

Odotan, että joku tuote huutaisi vastustamattomasti osta mut Lilylle! Mutta mikään ei ole huutanut, ei edes maailman ihanimman näköinen lastenkirja Lately Lily: The adventures of a traveling girl. 

Sadan jutun ostaminen vauvalle ei ole minkään asian mitta, mutta silti vähän kaihertaa. Eikö tässä vaiheessa pitäisi olla maailman ihaninta hankkia ihania juttuja kauan kaivatulle lapselle? Sen sijaan, että  ajattelee ettei kannata hankkia mitään ennen kuin on nähnyt, mitä kavereiden nurkista kulkeutuu talouteen?

Sunnuntaina makasin melkein kivettyneenä lakanan alla (täällä on tosi kuuma) ja pelkäsin, etten osaakaan olla äiti. Miten voi osata asettaa tuntemattoman ihmisen tarpeet etusijalle, jos on melkein neljäkymmentä vuotta saanut ajatella enimmäkseen itseään?

Samalla semmoinen olo, että pääsispä jo kotiin rauhoittumaan ja keskittymään tän tuntemattoman ihmisen ajattelemiseen. (Kurssi on niin intensiivinen, että tuntuu etten ehdi ajatella mitään.)

PS: Viime yönä mahasta tuntui ekaa kertaa käteen jalka, kämmentäni vasten puskeva minijalkapohja.

PPS: Onko jotain, mitä vauvalle ehdottomasti kannattaa hankkia Yhdysvalloista, koska Suomesta ei saa, tai on täällä huomattavasti halvempaa? Seuraavat isot asiat ollaan saamassa lainaan kavereilta: rattaat, pinnasänky, syöttötuoli, turvakaukalo autoon, lattialle laitettava sitteri, 2xkantoreppu, ensituoli. Lisäksi on: kaikki äitiyspakkauksesta tuleva, vaatteita (en tiedä mitä ja minkä kokoisia – paitsi yhdessä aiemmassa postauksessa esittelemäni kaksi, hmm… bodya?), villaviltti, pussilakana, Kerro pliis jos tulee mieleen. Ollaan täällä vielä lauantaiaamupäivään saakka.