Mitä nyt pitää tehdä?

image

Täällä New Yorkissa olis vaikka mitä ostettavaa vauvalle.

Olen ostanut seuraavat jutut: tablettitietokone, kirja The Invisible cure. Why we are losing the fight against Aids in Africa, kirja What are you looking at? The surprising, shocking and sometimes strange 150 years of modern art, matkaopas New York City 2014, jääkaappimagneetti tekstillä Born to read. Forced to work, raidallinen huppari kokoa L, geelipohjalliset kenkiin, käsilaukku, yllätystuliainen äidille, yllätystuliainen veljelle ja kälylle.

Olen käynyt kahdessa vauvantarvikekaupassa. Kummassakin oli kolme kerrosta. Ensimmäisestä Susi osti Lilylle hoitolaukun (?, olkakassin jossa on monta osastoa ja taitettava alusta vaipan vaihtamista varten). Sen valitseminen tuntui urheilusuoritukselta. Hypisteltiin myös paria muuta tavaraa, pisimpään hupullista ruskeaa kylpypyyhettä, jolla oli apinan naama ja korvat. Mutta meillä on kotona maailman rumin possunpunainen, korvaton ja naamaton, mutta muuten täysin vastaava tuote, jonka imukyvyn arvioisin sata kertaa paremmaksi kuin apinaihanuuden. Ostin sen kaksi vuotta sitten kirpparilta hiustenvärjäyspyyhkeeksi.

Odotan, että joku tuote huutaisi vastustamattomasti osta mut Lilylle! Mutta mikään ei ole huutanut, ei edes maailman ihanimman näköinen lastenkirja Lately Lily: The adventures of a traveling girl

Sadan jutun ostaminen vauvalle ei ole minkään asian mitta, mutta silti vähän kaihertaa. Eikö tässä vaiheessa pitäisi olla maailman ihaninta hankkia ihania juttuja kauan kaivatulle lapselle? Sen sijaan, että  ajattelee ettei kannata hankkia mitään ennen kuin on nähnyt, mitä kavereiden nurkista kulkeutuu talouteen?

Sunnuntaina makasin melkein kivettyneenä lakanan alla (täällä on tosi kuuma) ja pelkäsin, etten osaakaan olla äiti. Miten voi osata asettaa tuntemattoman ihmisen tarpeet etusijalle, jos on melkein neljäkymmentä vuotta saanut ajatella enimmäkseen itseään?

Samalla semmoinen olo, että pääsispä jo kotiin rauhoittumaan ja keskittymään tän tuntemattoman ihmisen ajattelemiseen. (Kurssi on niin intensiivinen, että tuntuu etten ehdi ajatella mitään.)

PS: Viime yönä mahasta tuntui ekaa kertaa käteen jalka, kämmentäni vasten puskeva minijalkapohja.

PPS: Onko jotain, mitä vauvalle ehdottomasti kannattaa hankkia Yhdysvalloista, koska Suomesta ei saa, tai on täällä huomattavasti halvempaa? Seuraavat isot asiat ollaan saamassa lainaan kavereilta: rattaat, pinnasänky, syöttötuoli, turvakaukalo autoon, lattialle laitettava sitteri, 2xkantoreppu, ensituoli. Lisäksi on: kaikki äitiyspakkauksesta tuleva, vaatteita (en tiedä mitä ja minkä kokoisia – paitsi yhdessä aiemmassa postauksessa esittelemäni kaksi, hmm… bodya?), villaviltti, pussilakana, Kerro pliis jos tulee mieleen. Ollaan täällä vielä lauantaiaamupäivään saakka.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

3 thoughts on “Mitä nyt pitää tehdä?

  1. Varmaan ihan normaalia ajattella, että pitäisi katsoa mitä muilta saa. Kyllä silti mun mielestä sun pitää saada halutessasi kokea se ihana riemu, kun hypistelet ja pohdit mitä ostaisit pikkuiselle. Mulle tuli jostain syystä kommentistasi miellelyhtymä sisaruksiin. Pikkusisko saa aina lähes kaiken isommilta siskoiltaan. On se välillä kiva saada jotain ihan uutta omaakin ja tarkoituksella just itselle ostettua! 🙂 Kivaa loppureissua!

    Tykkää

    • No nyt kävin ostamassa sen apinapyyhkeen. Ensimmäinen tarkoituksella just hänelle ostettu uusi ”vaate”kappale 🙂 seuraavan aika vois olla vaikka koulun alkaessa… Ei vaan, ajatus kaikenlaisista hankinnoista tuntuu järkevämmältä siinä vaiheessa, kun niiden kohde osaa haluta itse jotain. Enhän mä vielä edes tiedä, tykkääkö se apinoista!

      Ja hiphei, kohta päästään täältä pois. Jalat tohjona kuumassa kävelemisestä, ikävä kodin ja kulmakunnan (!!??) rauhaa, omaa sänkyä ja hiukan matkalaukkua laajempaa garderoobia. Voitaisiin tulla aika pian teille saunaan, jos sopii.

      Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s