Iskukykyisenä työmarkkinoille, pullantuoksuisena kotiin?

 

banneri_suomiareena_600x387

 Marianne Heikkilä

Kuva: Timo Porthman

Kuva: Timo Porthman

Olen aina tuntenut, että olen väärässä paikassa väärään aikaan. Töissä huomaan ajattelevani liian usein, että minua tarvitaan kotona. Sinne päästyäni mietin, mitä kaikkea töissä pitäisi vielä tehdä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ikuinen riittämättömyys ei jätä rauhaan, vaikka ikä tuo ripauksen armollisempaa suhtautumista hektiseen ruuhkavuosiarkeen.

Ensimmäinen lapsi tuli, mutta minä olin töissä. Toisen lapsen saadessani halusin tehdä kaiken toisin. Nyt oli mahdollisuus paikata esikoisen kanssa tehtyjä valintoja. En miettinyt hetkeäkään, miten voisin ylläpitää iskukykyäni työmarkkinoilla helpottaakseni pitkän perhevapaan jälkeen paluuta kodin ulkopuoliseen työelämään. Loputon nuoruudenusko elämän kantavuuteen siivitti eteenpäin. Ensimmäisen lapsen kanssa olin äitiyslomalla puoli vuotta. Sitten isä astui remmiin ja jäi hoitovapaalle. Toisen lapsen kanssa jäin itse kotiin lähes neljäksi vuodeksi.

Mitä oli muuttunut?

Alle kolmikymppisenä, juuri valmistuneena maisterina oli tärkeää tarttua ensimmäiseen tarjottuun työpaikkaan, näyttää että pärjää ja osaa. Sitten tapasin psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen jossain Ylen suorassa perheohjelmassa ja jäimme keskustelemaan yöhön asti varhaisen vuorovaikutuksen, temperamenttien, kiintymysteorian ja lapsen ensimmäisien vuosien merkityksestä koko myöhemmälle elämälle. Kukaan ei ollut kertonut minulle, kunnianhimoiselle uraohjukselle, että asioita on mahdollista rytmittää ja elämä on valintoja, joilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset!

Työelämän & Perhe-elämän eritteleminen on suuri illuusio

En ole koskaan uskonut siihen, että elämää voisi jakaa selkeästi työhön ja vapaa-aikaan. Olemme kokonaisuus johon heijastuu työssä ja kotona eletyt ja koetut asiat. Työelämän globalisoituessa kilpailu, kiire ja stressi lisääntyvät, odotukset kovenevat ja tulostavoitteet tiukkenevat.

Meillä hyvinvointiyhteiskunnan perhepolitiikka ja tukijärjestelmät on katsottu riittävän eivätkä organisaatiot ole kehittäneet riittävästi ja suunnitelmallisesti ratkaisuja työntekijöiden kokemiin perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen ongelmiin. Työpaikoilla on kuitenkin aina valtavan suuri merkitys siinä, kuinka toimivina työntekijät kokevat oman työpaikkansa tukemat käytännöt. Olen nähnyt, miten työpaikkakohtaiset ratkaisut korostuvat erityisesti siellä, missä lakisääteiset normit puuttuvat, kuten ikääntyvien vanhempien hoivaamisen kohdalla.

Uskon siihen, että perheystävällisen organisaatiokulttuurin ja työilmapiirin rakentaminen on pitkä ja jatkuva prosessi, joka muodostuu sitä mukaa kun työntekijöiden tarpeet ja elämäntilanteet muuttuvat ja työpaikan toimintatavat kehittyvät. Ei riitä, että työpaikalla arvostetaan perheystävällistä työpaikkaa, ratkaisevaa ovat käytännön toimintatavat ja jatkuva, määrätietoinen halu kehittää työmenetelmiä työyhteisönä, yhdessä.

Joustavia rakenteita tarvitaan, koska työ- ja perhe-elämän tarpeet elävät ja muuttuvat jatkuvasti ajassa. Järjestöissä muutos on jatkuvaa ja pysyvää, silloin työn organisointi ja oikeiden asioiden tekeminen korostuvat. Työtä on tutkitusti paljon eivätkä työt tekemällä lopu.

Ihailen naapurin ruotsalaisia siinä, että he ovat onnistuneet nostamaan esimerkiksi vanhempainvapaan kestoa niin, että pieni lapsi voi olla yli yhden vuoden kotihoidossa vanhemman ansiosidonnaisen vapaan turvin. Ruotsissa perhevapaat ovat paljon joustavampia ja isät käyttävät myös suomalaisia enemmän vapaita. Mieheni jäädessä perhevapaille lähes vuodeksi vuonna 1997 hän joutui selittelemään ratkaisuaan joka suuntaan.

Järjestöjen hyvät käytänteet toimivat esikuvina työelämälle

Olen työskennellyt lähes koko työurani kolmannella sektorilla. Olen myös ollut yrittäjä ja yrittäjäsuvun vesa. Johtajana olen yrittänyt osaltani olla vahvistamassa sellaisia hyviä käytäntöjä, jossa tuetaan elämänkaariajattelua ja kunnioitetaan eri elämäntilanteita.

Olemme ottaneet säännöllisesti käyttöön (aikaisemmin ei ollut mahdollista) etätyön mahdollisuudet, joustavan työajan saldoineen ja joustojen tarjoamisen iäkkäiden läheisten hoitamiseen tai lasten sairastumiseen. Olemme myös katsoneet yhdessä tärkeäksi, että työyhteisöä kehitetään enemmän monimuotoiseksi (eri ikäisiä perheellisiä ja perheettömiä sekä eri sukupuolta olevia työntekijöitä).

Pyhäpäivien aattoina on lyhennetty työpäiviä ja ylimääräisiä vapaita on annettu. Olemme kehittäneet sijaisjärjestelmäämme ja sähköisiä työkalujamme toimivimmiksi sekä järjestäneet työnantajan toimesta säännöllisesti virkistystoimintaa sekä liikuntaseteleitä.
Työntekijöiden lapsilla on lupa vierailla vanhempien työpaikalla ja työntekijöitä muistetaan perheeseen liittyvissä tapahtumissa sekä syntymäpäivinä ja työsuhteen merkkipäivinä.

Erityisen iloinen olen ollut siitä, että meillä on ollut mahdollisuus tarjota työntekijöiden nuorille työharjoittelupaikkoja. Työyhteisössämme on ollut mahdollisuus myös osa-aikatyöhön, lyhennettyyn työaikaan, sapatti- ja vuorotteluvapaisiin.

Hyvän työilmapiirin ja motivoituneiden osaajien vahvistamisessa on ollut tärkeää ylläpitää perheystävällistä ilmapiiriä, jossa työajalla on mahdollista keskustella kaikenlaisista perheasioista ja löytää niihin yhdessä hyviä toimintaratkaisuja. Perheystävällisten käytäntöjen soveltamisessa ei kuitenkaan koskaan olla valmiita, työ jatkuu niin kauan kuin ihmiset ovat työelämän keskiössä. Vain yhdessä tekemällä on mahdollisuus juurruttaa sitä hyvää, joka kantaa aina pitkäkestoista satoa.

Uskon myös siihen, että etätyöystävällinen ja perhemyönteinen maineemme on suuri kilpailuvaltti tulevaisuuden osaajien rekrytoimisessa. Jo nyt meille hakee työntekijöitä, jotka korostavat haluavansa tehdä työtä perhemyönteisessä työyhteisössä.

Marianne Heikkilä
Kirjoittaja on Väestöliiton varapuheenjohtaja ja Marttaliiton toiminnanjohtaja, päätoimittaja, pappi ja mukana SuomiAreenalla Porissa 16.7. klo 14.-15.15.

suomiareena_uusilogoVäestöliitto järjestää Porissa Suomi Areenalla keskustelutilaisuuden OMG, nyt on ruuhkavuodet! #perheystävällinentyöpaikka keskiviikkona 16.7. klo 14-15.15.

Tilaisuus pidetään Puuvillan puistossa (pohjoisranta 11), joka sijaitsee Kirjurinluotoa vastapäätä, Porin Puuvillan edustalla ja sinne kuljetaan Porinsiltaa pitkin.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s