Maria Kaisa Aula

Miten lapsiperheille ehdotettu verovähennys voisi pienituloisimmille perheille kompensoida lapsilisien leikkauksen? Hallitus jätti 110 miljoonan euron leikkauksen lapsilisän määrärahoihin voimaan, mutta 70 miljoonaa euroa varattiin perheiden uuteen verovähennykseen.

Etenkin vihreiden ja kristillisdemokraattien kansanedustajien puheissa on ”juhlittu” historiallista muutosta ja onnistunutta kompensaatiota. Mutta eiväthän kaikkein pienituloisimmat maksa veroja – ainakaan niin paljon, että he suuresti perheiden verovähennyksestä hyötyisivät. Voisiko joku hallitusneuvotteluihin osallistunut valottaa asian perusteita?

Jo peräti vuodesta 1947 saakka on Suomessa ollut tavoite siirtää lapsiperheiden tukea verotuksesta lapsilisiin, koska se on sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa. Tämä tavoite saatiin toteutettua 20 vuotta sitten eli vuonna 1994. Tuolloin lapsilisien taso nousi roimasti, kun kaikki lapsilukuun perustuvat verovähennykset siirrettiin suoraan tukeen. Varsin historiallista tosiaan on se, että nyt mentiin ensimmäistä kertaa päinvastaiseen suuntaan.

Hallitus nirhaisi ensin kehysriihessä keväällä kaikilta perheiltä muutaman kympin lapsilisästä pois. Nyt ”kompensaationa” otettiin käyttöön verovähennys. Eli perhetukien painopistettä siirretään himpun verran keski- ja hyvätuloisten suuntaan.

Verovähennykseen varattu 70 miljoonan euron summa on verotueksi sekin varsin pienimuotoinen. Esimerkiksi kotitalousvähennykseen käytettävä rahamäärä on tähän verrattuna moninkertainen.

Ainakin hallituksen perhe-etuusnäpräys työllistää nyt ensi alkuun virkamiehet uutta lakia säätämään ja verohallinnon tietotekniikkaa kehittämään. Ehkä virkamiehet onnistuvat muutamassa kuukaudessa kehittämään uudenlaisen pienituloisia suosivan innovatiivisen verovähennystekniikan? Tähän työhön toivotan onnea ja menestystä!

Ainahan uusi verovähennys toki ilolla vastaanotetaan. Moni järjestö ja taho on nimenomaan toivonut lapsiluvun ja huoltajuuden huomioimista verotuksessa. Monessa Euroopan maassa on käytössä Suomea korkeamman lapsilisän ohella perheiden verotusta keventävä vähennys. Useimmiten ne tasaavat verotusta tilanteissa, joissa toinen puoliso on tuloton tai hyvin pienituloinen.

Suomessakin tällaiselle ns. yhden tulonsaajan perheiden verotuksen keventämiselle olisi ilman muuta tarvetta. Mahtaako hallitus siis tarkoittaa tätä suuntaa? Aiemmat kannanotot eivät kyllä tue tätä tulkintaa.

On ilman muuta keski- ja hyvätuloisia perheitä, joille tuen antaminen verovähennyksenä on edullisempaa kuin lapsilisän suora tuki. Heille verovähennys voi hyvin kompensoida myös päivähoitomaksujen kiristymisen vaikutuksia.

Mutta ovatko nämä juuri niitä perheitä, joita pitäisi nyt ensisijaisesti tukea? Oliko hallituksen käytössä perhe-etuusmuutosten lapsivaikutusten arviointi? Oliko kokonaisuutta edes harkittu? Hallitus voisi arvionsa kyllä julkistaa. Jos oikeasti halutaan perheiden taloudellista eriarvoisuutta ja lapsiköyhyyttä vähentää, niin ensin olisi pitänyt palauttaa lapsilisiin sieltä leikattu 110 miljoonaa sekä tehdä myös indeksikorotukset.

Tiedossa on, että noin 8 prosenttia lapsista elää perheessä, jossa aikuiset eivät juuri käy töissä. Vakavia elintasovajeita on yhä kolmella prosentilla lapsia. Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavissa perheissä elää 1,2 prosenttia lapsista. Näissä perheissä lapsilisänä saatu tuki olisi akuutisti paljon enemmän avuksi kuin verovähennyksen kautta jälkeenpäin tuleva ”kompensaatio”.

Lapsiköyhyysaste on ollut Suomessa alimmillaan vuonna 1994 eli juuri silloin kun markat siirrettiin verovähennyksistä lapsilisiin ja lapsilisiä korotettiin roimasti. Tuolloin n. 5 prosenttia lapsista asui köyhiksi määritellyissä perheissä.

Sen jälkeen lapsilisiä on pari kertaa leikattu eikä etuuteen ole tehty indeksitarkistusta kuin yhden kerran. Vuonna 2004 tehtiin lapsilisiin ainoa korotus vuoden 1994 jälkeen. Kymmenen vuoden ”alasajon” seurauksena lapsilisien reaaliarvo on noin 20 prosenttia alempi nyt 2014 kuin se oli vuonna 1994. Euroissa lapsilisän arvo on alentunut 20 vuoden aikana 28 euroa. Ensi vuodelle päätetty leikkaus alentaa sitä edelleen parikymppiä perhettä kohti.

Nämä ratkaisut ovat myötävaikuttaneet siihen, että myös lapsiköyhyysaste on lähes kaksinkertainen vuoteen 1994 verrattuna – eli se on nyt noin 9 prosenttia. Tänä vuonna tehdyillä ratkaisuilla eli lapsilisien leikkauksella, rahan siirrolla verovähennykseen sekä pienten lasten kotihoidon tuen kiintiöinnillä lapsiköyhyysaste tulee mitä todennäköisimmin taas kääntymään nousuun. Perheiden tuloerot kasvavat.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, onko päätös tosiaan historiallinen eli kääntyykö perheiden tukemisen linja nyt vuosikymmenten jälkeen niin, että valtion tukea aletaan siirtämään pois lapsilisistä verotuen suuntaan?

Verotuelle on kyllä sijansa myös perheiden näkökulmasta. Verotukiasiat tulisi kuitenkin valmistella huolella, ottaen huomioon myös puolisoiden yhteisen verotuksen antamat mahdollisuudet. Lapsilisärahojen siirtäminen verovähennyksiin ei ole sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa.

Ps. Hyvä selostus perhetuista Euroopassa niin verotuksen kuin lapsilisienkin kautta löytyy netistä veronmaksajien sivuilta: http://www.veronmaksajat.fi/Global/MeteorImport/Documents/Lehdist%C3%B6tiedotteet/Tyon_verotus_ja_perheet_Euroopassa.pdf

Maria Kaisa Aula on Väestöliiton puheenjohtaja