”Nämä olivat kyllä viimeiset sukuillalliset, joihin menen yksin.”

”Taas pariskuntien vappubileet. En kehtaa nähdä ystäviäni, kun olen vuodesta toiseen ainoa yksineläjä. Jään kotiin.”

”Mikä minussa on vialla, kun en löydä tyttöystävää?”

”Kuolisin häpeästä, jos joku tietäisi minun olevan nettideittipalstalla.”

Nämä lauseet ovat sinkkujen suusta kuultuja. Siis sellaisten sinkkujen, jotka haluaisivat mieluummin olla parisuhteessa, mutta eivät ole vielä löytäneet kumppania. Tunnekeskeisessä pariterapiassa puhutaan kielteiselle kehälle joutumisesta. Sinkkukin voi joutua kielteiselle kehälle! Sen seurauksena on häpeän tunne.

Parisuhdetta kaipaava sinkku voi kieltää itseltään läheisyyden tarpeet. Oman yksinäisyyden tuomitseminen saa sinkun vaatimaan itseltään riippumattomuutta toisista ihmisistä. Se on hyökkäys omia todellisia tunteita vastaan ja oman itsen hylkäämistä. Jokainen ihminen tarvitsee yhteyttä toisiin. Parisuhteesta haaveilevan yksineläjän on vaikea kestää yksinäisyyttä ja pettymyksiä tapailu toisensa jälkeen. On luonnollista, että yksinäisyydestä voi seurata masennuksen ja surun tunteita.

Osaatko siis lohduttaa itseäsi? ”Minun yksinäisyyteni on ymmärrettävää.” Häpeä eristää toisista ihmisistä ja estää löytämästä sen, mitä sinkku pohjimmiltaan kaipaa. Omien tarpeiden hyväksyminen auttaa yksineläjää toivon ja avoimuuden ylläpitämisessä. Toiveikkaana ja sitkeänä sinkku jaksaa uskoa kumppanin löytymiseen. Hän jaksaa etsiä rakkautta. Silloin hän voi sen myös löytää.

Sinkku, älä siis antaudu häpeän valtaan. Ja jos tunnetkin häpeää, tutki sitä tarkkaan. Se voi olla ratkaisun avain hyvinvointiisi.

Lue myös seksuaaliterapeutti Maaret Kallion kolumni ”Sinkku, sinulla on aina toivoa” ja psykologi Sanna Korpelan kirjoitus ”Kuka määrittää sinkun arvon?”.

Kuva: Aino Huotari