Eka uni

Näin ekaa kertaa unta Lilystä. Se oli kohdun sijasta pöydällä pahvilaatikossa tekeytymässä, mikä oli unen maailmassa normaalia.

Mikä ei ollut normaalia, oli että se marmatti ja vaati päästä ulos. Oli kuulemma jo ihan valmis.

Olin ymmälläni. Vauva argumentoi niin hyvin, että tuntui kieltämättä nurinkuriselta vaatia, että sen pitäisi pysyä pahvilaatikkokohdussa. Silti mua epäilytti, sillä se oli vasta 26 viikkoa.

Lopulta joku muu teki päätöksen ottaa Lily ulos laatikosta. Se oli muuten valmis, mutta sillä oli polvien kohdalla pelkät reiät.

Seurasi episodi 2. Laatikkoepisodista oli selvästi kulunut jo hyvän aikaa, vaikkei käynyt selväksi, miten se oli päättynyt.

Kakkosepisodissa Lily istui turvaistuimessa marketin parkkipaikalle pysäköidyssä autossa. Ei ollut epäilystäkään, etteikö se olisi meidän lapsi ja kaikki kunnossa, mutta jostain syystä se oli siinä autossa ja siellä parkkipaikalla joidenkin muiden ihmisten tuomana, ja me nähtiin se vasta ekaa kertaa.

(Unen logiikkaan kuului myös, että vaikka olin kaiken järjen mukaan nähnyt Lilyn jo pahvilaatikkoepisodissa, en parkkipaikkaepisodiin tultaessa muistanut sen ulkonäöstä enää mitään muuta kuin ne polvien reiät.)

Tajusin takapenkille kurkistaessani hirveän selvästi, että nyt mä näen mun lapsen ensimmäistä kertaa. Olin ihan haltioissani.

Se näytti aika tavalliselta vähän iäkkäämmältä vauvalta. (Söpöltä variaatiolta onneksi.) Sillä oli tumma tukka ja älykkäät, uteliaat silmät ja se hymyili meille.

PS: Olin ennen nukkumaanmenoa lukenut vauva.fi:n ”Raskaus viikko viikolta” -sivuja, joilla kerrottiin, että suunnilleen tällä kohtaa on tavallista alkaa nähdä unia vauvasta. Ja heti sen jälkeen dekkaria, jossa löytyi ruumis pahvilaatikosta.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s