Sain aikoinaan rippilahjaksi otsikossa mainitun kirjan. Se on pieni kirja, johon on koottu filosofien ja kirjailijoiden kuolemattomia ajatuksia. En voi sanoa, että olisin sitä paljon lukenut. Se on säilynyt matkassani monta kymmentä vuotta siksi, että minulle rakas ihminen sen aikoinaan antoi.

Sanoilla voimme haavoittaa ja kannustaa. Mitä tärkeämpi tai rakkaampi ihminen sitä enemmän hänen sanansa vaikuttavat meihin. Suomalaiseen kasvatusperinteeseen on kuulunut ottaa lapselta luulot pois, ettei hän vain ylpistyisi. Kun italialainen äiti kehuu poikaansa komeaksi ja tytärtään kauniiksi on suomalainen äiti tokaissut, mitä sinä siinä itseäsi ihailet, rumat ne vaatteilla koreilee. ”Ei sinusta ole mihinkään”, ”Et ole mistään kotoisin” ”Tuskinpa pärjäät maailmassa”, ”Sinua saa hävetä”. Tässä tavallisia matkaoppaita lapsille muutaman vuosikymmen takaa.

On myös oikeassa paikassa lausuttuja sanoja, jotka kantavat kun vaikeudet ovat suurimmillaan ja pelko tulevaisuudesta jäytää mieltä. ”Hyvän isän muisto kantaa lapsia”, nämä lääkärin sanat kantoivat minua, kun jäin yllättäen leskeksi ja lasteni yksinhuoltajaksi. Mutta olisivatko kantaneet, ellen olisi tiennyt että lapsilla oli ollut hyvä isä? Kannustavien sanojen täytyy pohjautua totuuteen. Turha positiivinen sanahelinä tositilanteessa vain harmittaa.

Amerikkalaiset ovat positiivisen kommunikaation mestareita. Meni aikaa ennen kuin siellä opiskellessani totuin ottamaan vastaan ja antamaan pieniä kohteliaisuuksia. Onpa sinulla kaunis kampaus tänään. Voi miten kaunis pusero, mistä löysit sen. Ihanaa nähdä sinua. Kun palasin Suomeen kukaan ei kommentoinut ulkonäköäni muuten kuin korkeintaan toteamalla myötätuntoisesti, näytätpä sinä väsyneeltä. Helposti toteamme, etteivät jenkit tosissaan tarkoita mitä sanovat kun kehuvat toista. Ehkä sittenkin mieluummin amerikkalainen kohteliaisuus vaikka ei niin totta tarkoitettaisikaan kuin suomalainen epäkohteliaisuus, vaikkakin rehellinen.

On ammatteja, joissa sanat ja niiden valinta ovat melkeinpä pelottavan tärkeitä. Lääkärin ammatti on tässä suhteessa kaikkein vaativin. Eivätkä pelkästään sanat vaikuta vaan koko käyttäytyminen. Potilas tarkkailee lääkärin olemusta, onko hän huolestunut, kiireinen. Potilas pelkää lääkärin ”tuomiota”, erityisesti, jos hän sairastaa vaikeaa sairautta. Hiven myötätuntoa ja toivoa auttaa vaikeassakin tilanteessa.

Työyhteisö on pienoismaailma. Harvoin ajattelemme, että olemme oikeastaan elämäntovereita – jaammehan suuren osan valveillaolosta toistemme kanssa. Millaisilla sanoilla me puhumme toisillemme? Hyvät sanat valaisevat huononkin päivän ja pahat sanat satuttavat. On olemassa kaksi voimasanaa, kiitos ja anteeksi. Niitä kannattaa viljellä niin parisuhteessa, ystävien kesken kuin työyhteisössäkin.

Pitää myös osata antaa anteeksi. Viime aikoina olen alkanut ajattelemaan, että voin jossain määrit itsekin päättää kuinka kauan annan loukkaavien sanojen vaivata mieltäni. Hyviä sanoja kannattaa muistella vaikka vuosikymmeniä, mutta ikävät saa jättää menneisyyteen.

Helena Hiila-O’Brien (Väestöliiton toimitusjohtaja 2002-14)