Kevät ja kesä ovat perheille monenlaisten juhlien aikaa. On koulun päättäjäisiä, kevätjuhlia, ylioppilasjuhlia ja rippijuhlia. Juhlien sankarit pääsevät nauttimaan jakamattomasta huomiosta, kun koko suku ja ystävät ovat paikalla juhlimassa. Mansikkakakkua maistellaan ja iloinen puheensorina täyttää talon. Juhlien sankari kulkee ympäri taloa hymyillen ja saa itsetuntoonsa lisää vahvistusta kehuista ja kommenteista.

Tämä on se kaikkien toivoma tilanne. Monessa perheessä tilanne on kuitenkin aivan toisin. Puolet lapsista ja nuorista asuu niin sanotuissa uusperheissä. Tällöin juhlia järjestettäessä joudutaan usein miettimään hyvin tarkkaan sitä, kuka järjestää, missä juhlitaan, kuka kutsuu kenet ja kenen mieltymysten mukaan hommat lopulta hoidetaan.

Aivan liian usein tällaisissa tilanteissa juhlien päähuomion vie vanhempi, joka ei ole tasapainossa itsensä, vanhemmuutensa tai eron jälkeen syntyneiden uusien ihmissuhdekuvioiden kanssa. Tällainen vanhempi kuvittelee tietävänsä, miten asiat hoidetaan, mutta päätyykin vain sekoittamaan juhlien varsinaisen pääosanesittäjän pään.

Tyypillinen esimerkki voisi olla ylioppilasjuhlat eroperheessä. Erosta voi olla kulunut reilu kymmenen vuotta ja silti jompikumpi tai kumpikin lapsen vanhemmista on kaivautuneena katkeruuden poteroon. Toisen puolisoa ei hyväksytä mukaan juhliin, vaikka tämä on ollut lapsen arjessa mukana vuosia.

Mikäli lapsi saisi itse päättää, keitä juhliinsa kutsuisi, joukossa olisivat varmasti kaikki ne läheiset, jotka lapsen elämään kuuluvat. Lapsi ei halua kenenkään läheisensä kärsivän ja on tästä syystä helppo maalitaulu manipulaatiolle ja painostukselle.

Antakaa lapsellenne lupa nauttia omista juhlistaan juuri niiden ihmisten seurassa, jotka ovat hänelle tärkeitä. Aikuiset riidelköön omat riitansa joskus toiste.