Teimme tasan vuosi sitten kyselyn päivähoidon ja varhaiskasvatuksen ammattilaisille pienten lasten seksuaalisuudesta. Mitä lapset puhuvat ja kysyvät, millaisia kehoon ja uteliaisuuteen liittyviä leikkejä on, onko huolestuttavia asioita ja ovatko ammattilaiset rauhallisella mielellä lasten seksuaalikasvatuksen suhteen?

No, mielipiteitä ja kokemuksia tuli laidasta laitaan. Onhan se selvä, että aihe on esillä kun hoidossa on joka päivä tuttu ryhmä täynnä telmiviä, leikkisiä, uteliaita lapsia. Tykkäämiset ja pusuhipat ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus kevään korvalla ja pottahetkissä on ihan pakko kurkistella naapurin puolelle, miltä siellä näyttää. Vessajutut ja kummat sanat kiehtovat. Omaa kehoa opetellaan tuntemaan ja nimeämään paikkoja navan alla ja päällä. On tärkeää saada kosketusta ja läheisyyttä, se tarkoittaa turvaa pienelle lapselle. Tämä kaikki – keho, hygienia, läheisyys, tunteet, sopivat ja sopimattomat sanat sekä rajat – ovat osa seksuaalisuutta.

Jotkut ammattilaiset kokevat tilanteen hankalana puuttuvien ohjeiden vuoksi. Ei ole sääntöä sellaisesta seksuaalikasvatuksen sisällöstä, joka kuuluisi päivähoitoon. Joku kokee, ettei asia kuulu varhaiskasvatukseen eikä siitä tulisi puhua lapsille lainkaan. Toinen toteaa, että seksuaalisuus on niin vaikea asia puheen tasolla jopa omassa parisuhteessa, ettei nyt ainakaan töissä.

Perheissä on monia tapoja näiden asioiden esille ottamiseen. Puhumista ehkä häpeillään ja katsotaan, ettei seksuaalikasvatus kuulu kuin vasta murrosikäisille. Toinen vanhempi tuumaa että on hyvä kun päiväkoti ja koulu huolehtivat tämän tiedottamisen. Vanhempien tai päivähoitohenkilöstön tuntuu myös olevan vaikea puhua seksuaalikasvatukseen liittyvistä asioista asiallisesti ja luontevasti keskenään. Niinpä tämä asia jää usein kokonaan puhumatta.

Silti lapset ovat lapsia, he kiinnostuvat kaikenlaisista asioista. Aikuista tarvitaan koko ajan neuvomaan ja ohjaamaan lasta. Mikä siis on oikeaa ohjaamista? Yksi ristiriitaa ammattilaisen mielessä aiheuttava asia on se, ettei ole tietoa mitä vanhemmat ajattelevat asiasta. Ei ole varmuutta, onko hoitajalla lupa vastata suoraan ja ikätason mukaan kun lapsi kysyy tai leikkii näitä asioita. Sekin, että kaikki tällaiset kysymykset sivuutettaisiin sanomalla, että kysy omalta isältä tai äidiltä, tuntuu oudolta aikuisesta ja myös varmaan lapsesta. Ja vaikka ei puhuttaisi mitään, niin seksuaalikasvatusta tapahtuu kuitenkin ja varmastikin eniten ilman puhetta tai suunnitelmaa. Lapsi lukee ilmeistä ja äänensävyistä aikuisen asenteen, jos joku lapsi vaikkapa kiskaisee housunsa alas kesken leikkihetken.

Hyviin tapoihin kuuluu, ettei omien eikä kyllä toistenkaan housujen sisältöjä kosketella muiden nähden, kuten ei myöskään ruokaa syödä hattu päässä eikä piereskellä. Käytöstavat kuuluu opettaa! Sen voi tehdä niin monella tavalla. Niin kuin hyvät tavatkin pitäisi oppia ensiksi kotona ja samaa linjaa jatketaan päiväkodissa, niin myös tulisi seksuaalikasvatuksen toteutua, selkeän suunnitelman mukaan. Mutta ellei siitä edes uskalleta puhua aikuisten kesken, niin miten tämä asia tulee ikinä järjestykseen?

Lasten pitää saada olla lapsia ilman liikaa tietoa tai väärällä aikuisten asioilla ylikuormittamista. Seksuaalikasvatuksen pitää olla arkista ihmiseksi kasvattamista. Aikuisilla pitää olla kykyä ja halua vastata lapsen tekoihin ja sanoihin asiallisesti, lasta auttavasti ikä huomioiden. Lapsella pitää olla olo, että häntä kuunnellaan ja aikuiselle voi puhua, mutta myös aikuisilla pitää olla tieto ja taito nähdä, mitä lapsi tarvitsee ja pystyy ottamaan vastaan. Näin iso asia tarvitsisi ohjeita.

Nyt voit vaikuttaa kertomalla vanhempana oman mielipiteesi ja näkemyksesi alle kouluikäisten lasten seksuaalisuudesta ja seksuaalikasvatuksesta. Osallistu Väestöliiton kyselyyn tästä.