Hannu Takkula

Jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus lapsuuteen – aikaan, jolloin hänen hyvinvoinnistaan huolehtivat muut ja hän saa keskittyä tutustumaan maailmaan leikin ja opiskelun kautta. Hyvä lapsuus tarkoittaa, että isä ja äiti huolehtivat lapsen fyysisestä, henkisestä ja tunne-elämän hyvinvoinnista. Tämä edellyttää riittävää tulotasoa sekä aikaa, jota vietetään yhdessä lapsen kanssa. Yhteiskunnan pitää taata jokaiselle perheelle tähän edellytykset. Vanhempien tehtävä on toimia näiden pohjalta.

Nykyinen tapa tukea syntyvää lasta perustuu ajatteluun lapsesta äidin ulokkeena. Lapsen syntymään ja varhaislapsuuden hoitoon liittyvät kulut maksatetaan edelleen pääosin äitien työnantajilla.

Lapsi ei kuitenkaan ole vanhempiensa omaisuutta. Hänellä on oma, vanhemmista riippumaton arvonsa ihmisenä ja kansalaisena. Jokainen ihminen on kerran lapsi, joten lapsuuden tukeminen koskettaa jokaista yhteiskunnan jäsentä. Kaikista meistä ei tule vanhempia, mutta jokaisella on vanhemmat. Tämä tekee myös vanhemmuuden tukemisesta jokaista kansalaista koskettavaa. Vanhemmuutta tukemalla tuemme lasta.

Siksi koko yhteiskunnan pitäisi osallistua lapsen syntymään ja varhaishoitoon liittyviin korvauksiin tasapuolisesti. Korvaukset voitaisiin jakaa KELA:n kautta ja periä kulut tasaisesti kaikilta työnantajilta korotettuina sotu-maksuina. Tämä toisi helpotuksen aloille, joilla on runsaasti nuoria naisia työntekijöinä, ja lisäisi kuluja muille yrityksille. Uusi malli olisi nykyistä oikeudenmukaisempi ja lisäisi työmarkkinoilla sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Vanhempien, erityisesti äitien, asemaa työmarkkinoilla tulisi helpottaa muutenkin. Usein joudutaan huomaamaan, että irtisanomiset kohdistuvat ensimmäisinä pienten lasten äiteihin, erityisesti yksinhuoltajiin. Syynä on se, että he lapsen syntymään liittyvien työnantajakulujen lisäksi ovat vielä muita useammin poissa töistä lasten sairastelun takia. Seuraava vaihe lapsuuskulujen tuloutusuudistuksessa liittyisikin näiden kulujen järjestelyyn. Lapsella pitäisi myös sairastaessaan olla oikeus hoitajaan ilman, että vanhempien työnantajat joutuvat siitä maksamaan muita työnantajia enemmän. Kyse ei ole vanhempien, vaan lasten tarpeista.

Suomi on pieni, alhaisen syntyvyyden kansakunta. Viime vuosikymmeninä olemme saaneet nähdä, miten kansalaistemme osaaminen ja luovuus ovat tuoneet meille hyvinvointia, jonka hankkimiseen luonnonvaramme eivät riitä. Hyvä lapsuuden ja vanhemmuuden tukeminen ovat meille paitsi eettisiä, myös tulevaan taloudelliseen menestykseen liittyviä kysymyksiä. Hyvän lapsuuden jälkeen jokaisella on parhaat edellytykset onnelliseen omaan elämään ja myös toimintaan yhteiskuntamme hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja rakentajana. Siksi yhteiskuntaa tarvitaan vahvemmin ja tasapuolisemmin mukaan lapsuuden tueksi. Vanhemmuuden ja lapsuuden tukeminen tukee meitä kaikkia.

Hannu Takkula on KM ja Euroopan parlamentin jäsen sekä keskustan eurovaaliehdokas