Hyväksymmekö ihmisenä olemisen haavoittuvuuden

blogiinpallot

Huolissani seuraan jo alkanutta vaalikeskustelua. Näen poliittista valtaa tavoittelevia, jotka hyvin avoimesti tuovat esiin erittäin kovia arvoja. Tämä näkyy erityisesti keskustelussa maahanmuutosta ja maahanmuuttajista. On huolestuttavaa yhteiskunnan ja demokratian kannalta, jos ihmisen merkitys lasketaan taloudellisen tuottavuuden ja yhteiskunnallisen hyödyllisyyden perusteella. Tämä voi heijastua negatiivisesti myös sinuun ja minuun.

Luin jokin aika sitten Martha Nussbaumin kirjaa, jossa hän tuo esiin ajatuksiaan siitä, miten empatialla on keskeinen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa. Hänen sanomansa on, että demokratian vakaus ei ole koskaan taattu, jos väestö ei koostu kansanvaltaan kasvatetuista kansalaisista, jotka tunnustavat toisen ihmisen ihmisarvon. Empatian kyvyn puute on vahingollista, sillä enemmistön valtaan perustuvassa yhteiskunnassa se johtaa helposti vähemmistöjen leimaamiseen ja syrjimiseen. Demokratia perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja huomioon ottamiseen, painottaa Nussbaum.

Eikö olekin niin, että yhdessä eläminen (perheessä, työpaikalla, yhteiskunnassa) vaatii sen tosiasian tunnustamista että muillakin kanssaihmisillämme on ajattelun ja tuntemisen kyky? Meidän on tunnustettava, että muutkin ovat ihmisolentoja, arvokkaita itsessään, eivät hyödynnettäviä kohteita.

Keskustelu maahanmuuttajista hyödyllisinä kykyinä tai haitallisina kustannuserinä asettuukin paljon suurempaan viitekehykseen ihmisen arvosta, sen määrittelemisestä – ja demokraattisen yhteiskunnan säilyttämisestä. Emme siis puhukaan enää maahanmuuttajista vaan meistä, lapsistamme, lapsenlapsistamme – tulevaisuudesta.

Mistä myötätunnon vajavaisuus sitten voisi johtua? Marthalla on siitä ajatuksensa: Myötätunnon puute voi kertoa oman tarvitsevuuden kieltämisestä. Myötätuntoon kykenemättömässä ihmisessä oma tarvitsevuus ja avuttomuuden pelko herättää niin kestämätöntä häpeää ja inhoa, että sitä on helpompi projisoida toiseen kuin nähdä se itsessä. Itsessä oleva epämiellyttävä epätäydellisyys täytyy etäistää johonkin toiseen. Toiseksi kuviteltu ihmisryhmä on helppo kohde epätäydellisyyden etäistämiselle. Se toimii oivana puskurina itsen ja ahdistusta herättävien omien piirteiden välillä. Inho projisoidaan tosiin ihmisiin, jotka ovat yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa.

Kykyyn tuntea myötätuntoa liittyy myös se, ymmärrämmekö ja hyväksymmekö sen, että olemme ihmisinä haavoittuvaisia. Ymmärrämmekö sen, että vaikka minulla ja perheelläni menee nyt hyvin, se ei takaa sitä, että meillä aina menisi hyvin? Mitä tahansa voi tapahtua. Ja silloin kun tapahtuu, on hyvä, että ympärillämme on myötätuntoisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät ihmiselämään vaikuttavien tekijöiden moninaisuuden – sen että kaikki ei ole itsestä kiinni. On myös hyvä, että ympärillämme on yhteiskunnallisia ja poliittisia rakenteita, joista saa tukea ja oikeutuksen olemassaololleen vain sen perusteella että on ihminen.

Martha Nussbaum muistuttaa, että globaalissa maailmassa tarvitaan myös kykyä ylittää paikallisen lojaalisuuden rajat. Meidän tulisi osata tarkastella maailmaa laajasta maailmankansalaisen näkökulmasta ja ymmärtää kaukanakin asuvan ihmisen elämäntilannetta. Ajatella myötätunnolla vaikkapa syyrialaisia, jotka eivät edes niin kovin kaukana. On valitettavaa, että oman maan historia ja haavoittuvaisuus tuntuvat unohtuvan niin helposti.

Empatian kyky ei synny käskemällä vaan sitä pitää kasvattaa. Perheillä, varhaiskasvatuksella ja kouluilla on siis tärkeä rooli tässäkin, sanoo Martha Nussbaum. Me aikuisetkin voimme muuttaa asenteitamme tarvitsevuutta ja keskinäistä riippuvuutta kohtaan.  Auttaa, jos luovumme täydellisyyden ihanteesta, ja muistamme, että olemme täällä olemassa toinen toisiamme varten. Tällä tavoin osallistumme itse kukin yhteiskunnallisen ilmapiirin rakentamiseen, joka ei perustu toisten ihmisten tai ihmisryhmien leimamiselle tai alistamiselle. Tämä on tärkeää sinänsä, mutta myös meidän kaikkien kannalta. Koskaan ei tiedä, milloin minä tai sinä olet jonkun  silmissä se ’toinen’.

Ottakaamme siis empatia, keskinäinen avunanto ja vastavuoroisuus tärkeiksi arvoiksemme – myös globaalisti!

Kirjoittaja on Väestöliiton monikulttuurisuusasioiden päällikkö Anne Alitolppa-Niitamo

Tutustu Väestöliiton EU-vaalitavoitteisiin

 

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s