Kreikkalainen ystäväni, yli kolmekymppinen nainen, haikaili lasta. Kaikki olisi valmiina muuten, talokin lastenhuoneineen, mutta täytyy odottaa milloin äidille tai anopille sopii. Kun ihmettelin tätä, ystäväni selitti, että hän halusi jatkaa työelämässä ja käytännössä lapsen hoito olisi isovanhempien vastuulla.
Syntyvyys Kreikassa on Euroopan alhaisimpia. Päivähoidon tarjonta vaikuttaa sekä naisten työllisyyteen että syntyvyyteen, molempiin positiivisesti.
Laadukas, edullinen ja lakiin perustuva oikeus lasten päivähoitoon on Suomessa itsestäänselvyys. Välttämätön ehto työn ja perheen yhdistämiselle on siten olemassa – mutta onko se vielä riittävä?
Naisten osallistuminen työmarkkinoille on Euroopan huipputasoa kun verrataan yli kolmivuotiaiden lasten äitejä. Alle kolmivuotiaiden äidit hoitavat sen sijaan pikkulapsia kotona. Se on monelle valinta, joka on tehty lasten parasta ajatellen. Monelle se on myös olosuhteiden pakkoa – heillä ei ole työtä mihin palata. Tai työn ja lastenhoidon yhdistäminen ei vain käytännössä onnistu.
Työn ja perheen yhdistäminen ei ole vain äitien asia. Onhan toki lapsella yleensä myös isä.
Käytännössä useimmissa Euroopan unionin maissa työnjako noudattaa perinteistä kaavaa: äidit jäävät hoitamaan lapsia ja kotia ja isät uurastavat töissä, monesti ylitöitä tehden. On myös poikkeuksia, Ruotsi kelpaa sellaisesta esimerkiksi, samoin Hollanti. Suomessakin ovat asiat paljon paremmalla tolalla kuin EU-maissa keskimäärin.
Ehkäpä perhepolitiikka onkin asia, joka suurimmaksi osaksi kannattaa jättää jäsenmaiden itsensä päätösvaltaan. Yhtenäisyyttä kuitenkin toivoisi edes minimitason perhevapaisiin. Useimmissa maissa äitiysvapaa on olemassa, ehkä lyhyt ja huonosti kompensoitu, mutta kuitenkin. Sen sijaan isyysvapaa ja perhevapaan jakaminen kaipaavat vielä kehittämistä.
Työn ja perheen yhteensovittamisen tarve ei koske vain pikkulapsivaihetta, vaan sitä tarvitaan vielä senkin jälkeen ja oikeastaan koko elämänkaarella. Maanosamme väki vanhenee ja hoitoa ja huolenpitoa tullaan tarvitsemaan entistä enemmän. Suostuvatko tyttäret, vaimot ja miniät uhraamaan kokonaan työuransa perheenjäsenten hoivatarpeiden vuoksi? Onko se edes tavoiteltavaa? Paljon parempi olisi mahdollistaa sekä työhön osallistuminen että omaisen hoivan turvaaminen.
Joustaako siis työ vai perhe vai molemmat? Voiko työtä tehdä etänä? Miten lomista työpaikoilla sovitaan? Voiko isä käyttää lasta neuvolassa? Voiko myös isä/ aviomies/poika jäädä hoivavapaalle? Kuka jää hoitamaan sairasta lasta? Nämä ovat arkipäivän ongelmia, joihin löytyy ratkaisuja, jos on yhteistä tahtoa, asennetta ja tietoa, uudenlaista johtamista ja esimiestyötä. Näiden lisäksi tarvitaan myös yhteisiä pelisääntöjä, jotka ainakin minimissään koskettaisivat kaikkia jäsenmaita.
Työnantajat hyötyvät perheystävällisyydestä. Se on valtti kilpailtaessa osaavasta työvoimasta. Se vähentää sairauspoissaoloja, pidentää työuria ja lisää työtyytyväisyyttä ja tuottavuutta. Eurooppa tarvitsee työtä, työntekijöitä ja hyvinvoivia perheitä, jotka haluavat saada lapsia ja huolehtia heistä hyvin.
Helena Hiila-O’Brien (Väestöliiton toimitusjohtaja 2002-14)
Väestöliiton blogi 