Toivo, tule takaisin

Pian Suomeen tuloni jälkeen pääsin kielikurssille. Vuoden kuluttua siitä sain todistuksen kurssilta, kielitaito oli parantunut ja olin päässyt tutustumaan suomalaiseen työkulttuuriin. Olen myös sopeutunut paremmin suomalaiseen elämään. Vuoden vaihtumisen jälkeen olen minäkin lähtenyt kohti uutta: seikkailuun nimeltä työpaikan etsiminen.

Kurssilla ollessani olin vielä innokas ja minulla oli paljon toiveita tulevasta. Nyt pääni on täyttänyt täyspäiväisesti työnhaku. Se on ensimmäinen ajatus kun herään aamulla ja viimeinen ennen nukkumaan menoa. Tähän mennessä olen lähettänyt yli 30 hakemusta. Katson joka päivä internetistä työpaikkoja, luen ja mietin mitä olisi hyvä tehdä. Olemme mentorini kanssa tehneet yhdessä työhakemuksia. Hän on antanut tukea, vinkkejä ja tehnyt tarvittavia korjauksia.

Olen alkanut ymmärtämään, kuinka vaikea täällä on työllistyä. Tiesin sen jo aiemmin, mutta silloin oli vielä enemmän toivoa. Olen myös miettinyt onko minussa jotain, kun kukaan ei kutsu haastatteluun.

Kuitenkin olen oppinut, ettei saa antaa negatiivisuuden voittaa, aina täytyy unelmoida ja toivoa. Koskaan ei saa luovuttaa. Minulla on paljon hyviä ideoita ja tiedän voivani olla hyödyksi. En siis luovuta ja unelmoin työpaikasta. Vaihtoehtoa ei ole.

Paulan mentorivuosi

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s