Tältä musta tuntui ultrassa

Tää on hankala postaus, koska tätä ei oikein voi ymmärtää katsomatta ensin yhtä videopätkää, jota kaikki eivät välttämättä halua nähdä.

Haluan näyttää pätkän, koska se on keskeinen osa kokemustani. Mutta älä klikkaa alla olevaa linkkiä, jos saat painajaisia kauhuelokuvista tai vauva-ajatusten ja kauhugenren yhdistäminen on mielestäsi sopimatonta.

Ultrassa musta tuntui tältä.

Sama kirjallisesti iskälle ja muille, jotka eivät klikanneet videolinkkiä: Video on mustavalkoinen. Se on kuvattu auton kuljettajan tai pelkääjän paikalla istujan näkökulmasta. Siinä näkyy tuulilasi, luminen ajotie, ja hirmuisen huono keli. Äänimaailma on vaimea ja epäselvä. Vähän ajan päästä kaukaisuudessa näkyy valkoinen, etäisesti ihmistä muistuttava hahmo. Ja yhtäkkiä hahmo onkin kiinni tuulilasissa, pää lasia vasten paiskautuneena. Ihminen.

Linkki videoon (japanilaisen rengasvalmistajan mainos, otaksun) kiersi meillä töissä parin päivän ajan. Avokonttorissa kuuli selvästi, milloin joku näki sen ensimmäistä kertaa, sillä hetki jolloin hahmo sinkoutuu tuulilasiin, aiheutti useimmissa katsojissa spontaanin kirkaisun.

Juuri tuolta musta tuntui siellä ultrassa. Ensin kohinaa ja epämääräistä kauhua. Ja sitten yhtäkkiä ruudulla jotain, mitä ei osannut kuvitella, vaikka olisi pitänyt osata. Ihan oikealta vauvalta näyttävä olento. Jolla oli liikkuvia ruumiinosia. Joka oli mun sisällä!

Superreaktio. Ei kauhuntäyteinen, vaan toisella tavalla ihan uskomaton ja yhtä lailla kaikki aivojen synapsit ja ruumiin nesteet sekoittava kuin tuosta videosta saamani äkillinen säikähdys. Pitkäkestoisempi, luulen.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , , , , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

10 thoughts on “Tältä musta tuntui ultrassa

  1. Eipä avannut äitikään videota. Onneksi sinulla on tuo sana hallussa ja osasin, ainakin niin hämärästi kun toisen tunnetta voi todellakaan kokea, ajatella millainen jännityksestä räjähtävä ilotulitus ihosi alla mahtoi tapahtui. Ihana kun on elämä. – Harmi, että sinun ja veljesi syntymästä on niin kauan, että kaikki omat ultrakokemukseni ovat liuenneet miltein olemattomiin. Suotiinkohan meille silloin edes tuota kokemusta vai onko tunne sellaisesta vain myöhemmin ”opittua”?

    Liked by 1 henkilö

    • Ai, mä olin ihan varma, ettei 70-luvulla mitään ultrattu!?

      Ei se video niin kamala ole. Kannattaa katsoa. Oma reaktioni videoon tosiaan tuli mulle mieleen heti siinä ultrauspöydällä maatessani, kun olin vähän toipunut järkytyksestä.

      Tykkää

  2. Ajattelin ensin, etten uskalla katsoa videopätkää. Olen nimittäin mielenlaadultani aika herkkä, enkä koskaan katso kaululeffoja, kun niistä saa vaan itselleen aikaiseksi painajaisia :D. Katsoin kuitenkin kun vakuuttelit täällä kommenteissa ja ei se tosiaan onneksi niin paha ollut :).

    Voi ihana, mahtava superreaktio <3.

    Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s