Eilinen ultra herätti vaikka minkälaisia ajatuksia ja tunteita. Mutta ihan eka tällainen juttu:
Osaisiko kukaan kertoa, miten sikiön tietoisuus kehittyy? Aloin illalla miettiä, onko sillä jo jaksoja, jolloin se nukkuu, ja jaksoja jolloin se valvoo. Ja jos se niin sanotusti valvoo, niin eihän se vielä voi ajatella mitään – että millaista on valvominen täysin ilman ajatuksia? Vai onko sen elämä toistaiseksi vaan koko ajan samanlaista tilaa, joka ei ole nukkumista, eikä valvomista?
Kun se näytti olevan kovasti hereillä siinä ultrakuvassa. Ruumis poukkoili kuin virran vietäväksi joutunut korkki tai trampoliinilla hyppivä pikkuinen kumiukko, ja kädet viuhtoi. Miten se sattui olemaan hereillä, kun eikös valmiit vauvat nuku ison osan päivästä? Vai heräsikö se, kun sen kotia hölskytettiin ultrauskapulalla? Ja panikohan se uudestaan nukkumaan, kun tökkiminen hellitti? Ja mitä se just nyt tekee?
Tämä (siis yleisellä tasolla, ei se mitä se just nyt tekee) olisi varmaan suht helposti selvitettävissä netistä, mutta välttelen raskauteen ja äitiyteen liittyvien asioiden googlaamista, sillä pelkään sen olevan loputon suo.
Hassua muuten, että lapsettomuuteen liittyvissä asioissa mulla ei ollut googlauskammoa, ja nyt on.
Kerro, jos tiedät! Kiitos!
Väestöliiton blogi 
Hei, rajoitan vastaukseni sikiön aistien (sis. aistitietoisuuden) kehittymiseen. Aistit kehittyvät eri aikoihin vähitellen koko sikiökauden ajan. Ensimmäisenä kehittyy tuntoaisti jo 8. raskausviikolta alkaen. Sikiön kehon eri osien tunto aktivoituu vähitellen raskauden edetessä. Ensimmäisenä reagoivat poskien, kämmenien, genitaalialueen ja jalkapohjien ihoalueet. Maku- ja hajuaistit alkavat toimia noin 14 raskausviikolta lähtien. Monenlaiset aineet läpäiset istukan ja päätyvät lapsiveteen, joten sikiön on mahdollista maistaa ja haistaa kaikkea mikä päätyy äidin elimistöön.
Sikiön liikkeet ovat aluksi täysin refleksinomaisia ja spontaaneja, esimerkiksi 10 -14 viikoilla sikiö avaa ja sulkee suutaan ja nielee lapsivettä. Myöhemmin alkaa näkyä hengitysliikkeitä ja kehon eri osien liikkeitä. Uni ja valvetilat vaihtelevat rytmisesti.
Sikiön on osoitettu reagoivan kohdun ulkopuolisiin ääniin jo 16 raskausviikolta lähtien vaikka korvien rakenne on valmis vasta 24 viikolla. Sikiön äänimaailma on jännittävä, koska kohdussa äidin verenkierto kuuluu voimakkaana taustasuhinana.
Näköaisti kehittyy viimeisenä vasta raskauden kolmannessa trimesterissä. Sikiön on todettu reagoivan sydämen sykkeen muutoksilla ja raajojen liikkeillä eri asioihin, jotka tapahtuvat äidille. Raskauden loppupuolella sikiö alkaa nähdä unia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Anne-Maria! Eli sillä on jo joissain kohdissa tuntoaistia ja ensi viikolla saattaa jo haistaa ja maistaa (jännää, että vedessä voi haistaa). Mutta unista ollaan vielä kaukana (myös jännää ajatella, mistä semmoinen tyyppi näkee unta, jonka elämässä ei ole ollut vielä koskaan sosiaalista kanssakäymistä, ja muutenkin kokemusmaailma on aika rajallinen).
TykkääTykkää
Hei, minä voin jatkaa pari lausetta sikiön unen kehittymisestä.
Jo loppuraskaudesta voidaan erottaa sikiövauvan aktiivisen ja hiljaisen unen vaiheita. Sikiövauvalla ja vastasyntyneellä aktiivisen unen määrä on suhteellisesti suurempi kuin koskaan myöhemmin elämässä. Noin 30. raskausviikolla REM-unta eli vilkeunta on sikiöllä noin 90%. Tämän ajatellaan liittyvän aivotoimintojen erityisen voimakkaaseen kehitykseen. Aktiiviseen uneen liittyy mm. voimakasta liikehdintää.
Vastasyntyneellä REM-unta on noin 50%. Vastasyntynyt vauva nukkuu noin 15-16 tuntia vuorokaudesta ja uni on jakautunut tasaisesti koko vuorokaudelle.
TykkääLiked by 1 henkilö
Vau, kiitos Juulia!
TykkääTykkää
Mun mielesä on erityisen kiinnostavaa pohtia, millaisia ajatukset yleensäkään ovat olennolla, jolla ei ole kieltä? Lapsi varmaan oppii kielen, ennen kuin oppii puhumaan, mutta sikiöllä ei ole minkäänlaita mahdolliuutta nimtä asioit tai muodostaa käsitteitä – millaista sikiön ajattelu ja uni siis on? Havaintoja ja tuntemuksia, unessa epätosia, hereillä tosia. Hurjaa miettiä moista.
Sanon samalla MOI, olen eilen ja tänään lukenut 14 sivua blogimerkintöjäsi -hankalaa muuten, kun ei ole selattavaa hakemistoa! Olen itse 32-vuotias nainen, toistaiseksi lapseton, mutta toivottavasti lähivuosien aikana pääsen yrittämään. Hyvä kumppani on löytynyt jo pari vuotta sitten, mutta hän kun on mua nuorempi, niin arkailee vielä, ja onpa meillä ammatillinen ja muukin elämä vielä aika lailla levällään. Toivoisin silti, että pian olisi jo aika…
TykkääTykkää
Moi Moona. Kiitos terveisistä! Joo, toi kielen = käsitteiden (?) puute on tärkeä pointti tässä.
Pahoittelut, että tätä on eittämättä aika vaikea seurata / löytää täältä mitään, kun samassa alustassa on monta kirjoittajaa ja aihetta.
Käynpä lukemassa sun blogia (tuossa näyttäis olevan linkki, eikö?) kun pääsen kotiin. Nyt Tallinnan-laivalla pätkivän nettiyhteyden päässä.
Mukavaa sunnuntaita!
TykkääTykkää
Käy vain, joskaan se ei varsinaisesti ole blogi, se sisältää vain kaksi runoa 😀
TykkääTykkää
Runogi!
TykkääTykkää
Mun vastaus olis tämmönen ihan hirveen epätieteellinen: kauheen tyhmänä ihmislapset kyllä syntyy, siis täysiaikaisetkin.
Eli musta raskausaikana ja vauva-aikanakin voi oikein hyvin keskittyä vaan siihen, että olis mahdollisimman mukava olo. Vaikka sikiöllä olisi kuulo ja kaikkea muuta, niin vierastan ajatusta esimerkiksi musiikin soittamisesta tai muista ”virikkeistä” sikiölle. Se tuntuu vähän siltä, että yksinkertaisesta asiasta tehdään mutkikas.
Googlaamisen välttäminen on varmaan fiksua. Vaikein tehtävä tässä vaiheessa sulla on varmaan pitää jalat maassa. Uusi elämä meinaa muutenkin niin helposti tempaista jalat ilmaan tai alta.
Voi hyvin, en voi tajuta vieläkään, että syksyllä sulla on vauva! Ihmeellistä! Ihanaa!
Auli
TykkääTykkää
Hei ihana,
Joo, emmä ajatellut tehdä kohdunaikaista opinto/aktivointiohjelmaa, vaan oon enempi yleiskiinnostunut siitä, mitä siellä tapahtuu 🙂 Juuri se sen tyypin näkeminen ultrakuvassa vasta todella laukaisi tän kiinnostuksen siihen ”henkilönä”.
Ainakaan tässä vaiheessa ei vielä tunnu, että jalkojen maassa pitäminen olisi ongelmallista. Luulen että tää on sekoitus:
1) Sitä etten osaa vieläkään ihan täysillä luottaa, että kaikki menee hyvin. (Mäkään en voi jollain tasolla tajuta vieläkään, että syksyllä mulla pitäis olla vauva.)
2) Sitä että taidan ylipäänsä olla aika jalat maassa -ihminen. (Tajusin sen vasta itsekin, ja olin vähän yllättynyt.)
3) Sitä että haluan välttää liikaa tietoa ja kaiken maailman suunnitelmien ja tulevaisuutta koskevien periaatepäätösten tekemistä. En minkään erityisen syyn takia, vaistonvaraisesti vaan. (Vaikka kyllä mulle väillä tulee tilannesidonnaisia hyvinkin yksityiskohtaisia tulevaisuudensuunnitelmia, niin kuin esim. tänä aamuna, kun sain tukkaa pestessä shampoota silmiin. Tuli heti mieleen, että ”ai niin, pitää sitten varmaan hankkia Linna-shampoota.”)
4) Sitä että vuosia kestäneen lapsettomuuden ja siihen liittyvän ulkopuolisuuden tunteen jälkeen vastenmielisyys ylenpalttista vauva- ja lapsihössötystä kohtaan (siis kaikkea muuta kuin itselle tuttua kokemusta, eli sitä pakonomaista lapsen haluamista, kohtaan 🙂 ) istuu mussa vielä aika tiukassa. Tosin se varmaan tässä jossain vaiheessa muuttuu. (Ja tähän vielä sellainen tarkennus, että päässäni oon ollut lapseton en vain kolme yritysvuotta, vaan siitä saakka kun aloin haluta lasta, eli kymmenen vuotta.)
Mutta sen hetken varalta, kun mopo yhtäkkiä karkaa käsistä: otetaan vastaan vinkkejä kohdunaikaista virikeohjelmaa varten… 🙂
TykkääTykkää