Koska se alkaa? Alkaako se?

Se työmatka, jolla olin viime viikolla. Siellä näytettiin paljon videoita lapsista, jotka joutuvat elämään kauheissa olosuhteissa.

Työkaveri, ehdottoman fiksu taaperoikäisen äiti, kertoi pidätelleensä itkua jokaisen videon kohdalla.

Olen odottanut, että mullekin alkaisi käydä niin. Nyt kun olen raskaana. Muistan, että kun ensimmäinen lyyli tuli raskaaksi sata vuotta sitten, hän alkoi reagoida hirveän vahvasti kaikkeen mahdolliseen tietoon maailman pahuudesta, varsinkin jos se kohdistui lapsiin. Ja työkaverikin ennusti – esipuheella ”tää saattaa kuulostaa tosi ärsyttävältä, mutta” – että luontainen reaktioni lohduttomaan materiaaliin saattaa muuttua, kun lapsi on syntynyt.

Toistaiseksi kaikki on kuin ennenkin. Olen ollut niin sanotusti köyhyyden ammattilainen yli kymmenen vuotta. Työ epäoikeudenmukaisuuden kitkemiseksi ja maailman parantamiseksi on musta tärkeää, haastavaa ja mielenkiintoista, mutten osaa suhtautua sen kohteisiin järin tunteellisesti.

Heräsin yhtenä yönä neljältä miettimään, onko jotain vialla, kun raskaushormonit eivät ole vielä vaikuttaneet niin, että surullinen lapsivideo itkettäisi. Jos alkio/sikiö onkin kuollut kohtuun, ja se huomataan vasta rakenneultrassa, joka on ei tällä viikolla, vaan seuraavalla?

On tavallaan myös hullua, että odotan tämän muuttuvan. Olen monta vuotta pahoittanut mieleni asenteista ja kommenteista, jotka tuntuvat sanovan, ettei lapseton voi ymmärtää mitään oikeasta elämästä eikä varsinkaan lasten asioista. Siksi merkittävän itsessä tapahtuvan muutoksen odottaminen tuntuu vähän siltä, kuin aikoisin alkaa pitää koko aiempaa elämänkokemustani jotenkin epärelevanttina.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

12 thoughts on “Koska se alkaa? Alkaako se?

  1. Heh, hassua, että mä just eilen ihmettelin samaa juttua miehelleni. 🙂 Mulla siis raskaus on jo ihan loppusuoralla, mutta ei oo paljoo mitään ylitunteellisia itkukohtauksia näkynyt. En myöskään ole saanut mitään kiksejä pikkuisten vaatteiden tai vauvatarvikkeiden hiplailusta, vaikka siis raskaus ja vauva on ollut erittäin odotettu meillekin ja varsinkin nyt loppuraskaudesta mulla on ollut tosi luottavainen olo ja mieliala korkealla. Silti olen sama vanha, tympeän rationaalinen itseni. ;P

    Tykkää

    • Hei! Jee, uusi kommentaattori, kiitos viestistä!

      Lohduttavaa kuulla, että tämä on suht normaalia. En ainakaan toistaiseksi tunne mitään vetoa myöskään niihin minivaatteisiin. Paitsi että meillä on kyllä yksi vauvan villainen viltti, jonka ostin viime vuonna kirpputorilta, kun se oli niin laadukas ja halpa. Eli muutenkin aika rationaalista menoa täälläkin tähän mennessä. (Ai niin, paitsi lastenkirjoja olen hamstrannut aina. Mutta ehkä niitä ei lasketa vauvahankinnoiksi, jos niistä tykkää itse ja ne on silleen vähän vanhemmille lapsille, että edes erityisen älykkäällä vauvalla ei ole käyttöä niille aika moneen vuoteen.)

      Onnea loppuraskauteen!

      Tykkää

  2. Et varmaan ylläty, että minä liityn tähän samaan seuraan. 😉 Täällä ei ole ollut tunnekuohuja – sen enempää kuin ennenkään. Vaikka muuten olenkin varsin rationaalinen, itku (varsinkin tv:tä katsellessa) on aina ollut herkässä. Ei kuitenkaan todellisen maailmantuskan takia, vaan ennemmin näyteltyjen tunteiden. Raskaus ei ole muuttanut tätä suuntaan eikä toiseen, taitavat hormonit vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Itseäni tämä on helpottanut kovasti, sillä pelkäsin etukäteen muuttuvani hermoheikoksi tunnekuohuksi. Normimeininkin kuitenkin, jopa Miehen mielestä.

    Mitä tulee kohtaan: ”Olen monta vuotta pahoittanut mieleni asenteista ja kommenteista, jotka tuntuvat sanovan, ettei lapseton voi ymmärtää mitään oikeasta elämästä eikä varsinkaan lasten asioista.” Ajattele asiaa niin, että kohta näkemykselläsi on painoarvoa tietyissä piireissä. (Tavallaan surullista) Ei niiden näkemysten kuitenkaan tarvitse muuttua, saat vain äitikortin käteesi.

    Tykkää

    • Hii, arvelininkin että sulla saattaisi olla samantapainen kaava tässä.

      Mä oon kyllä niin monia vuosia ja lapsia jäljessä kaikkia lähiympäristöni naisihmisiä, etten odota painoarvoni nousevan kovin pian. Toisaalta mulle sopii heittäytyä vähän avuttomaksi ja kysellä koko ajan kamalasti kaikkea.

      Mukavaa viikkoa!

      Tykkää

  3. Ei ole minullakaan ollut muutoksia tunteissa suuntaan eikä toiseen. Eikä oikeastaan tuntemuksissakaan. Kaikki on suurin piirtein kuten ennenkin, eli siis voisin hyvinkin olla yksi niistä jotka eivät tiedä raskaudestaan hyvin pitkään. Ja tänään kävimme rakenneultrassa, siellä hän kuitenkin on, pötköttelee ja heiluttelee käsiä ja jalkoja, venyttelee ja pitää hauskaa 🙂 Minusta kannattaa olla ylpeä siitä millainen on omana itsenään. Äiti-identiteetti tulee kyllä aikanaan, ja jos ei tule, niin mitä pahaa siinäkin on? Kaikki ollaan yksilöitä! Tsemppiä rakenneultraan, se on mahtava kokemus!

    Tykkää

    • Kiitos! Just mietin että onko ok haluta tappaa puoliso, joka ilmoittaa, ettei voi tulla rakenneultraan, koska just silloin on koulussa pidettävänä esitelmä?! 🙂

      Tykkää

      • hän jää tosi paljosta paitsi! Meidän tuleva isämme oli ainakin ihan fiiliksissä, hänestä näki että silmät hehkui! Susi, you will miss something fantastic if you won’t attend the first ultra! 😀

        Tykkää

      • Joo, kävin juuri viimeiseen taistoon, että eikö huomenna voisi vielä kysyä, jos viikon päästä olevaa esitelmää voisi lykätä. Vähän huonolla omatunnolla tosin – S on ehkä tunnollisin opiskelija ja ryhmätöiden tekijä, jonka olen koskaan tavannut. Se potee kauheita tunnontuskia, jos jotain jää väliin. Siksi tuntuu vähän pikkumaiselta nostaa tästä meteliä. Mut nostan silti 🙂 (Terveiset välitetty, kiitos.)

        Tykkää

  4. Mun kokemuksen mukaan itketys tulee kun vauva on joitakin viikkoja. Tulee ajatus, että nauti nyt koska kohta se kuolee. Tai jotain kauheaa käy. Ja sitten se tuntuu tasaantuvan.

    Tykkää

    • Kääks. Ja huom: vastaa myös kysymykseen onko sallittavaa tuntea melko suurta ärsytystä siitä, että puoliso ei aio tulla rakenneultraan.

      Tykkää

  5. Mielestäni on sallittavaa tuntea. Toisaalta puoliso ehkä a) on luottavainen sen suhteen että kaikki on hyvin ja b) ottaa opiskelun tosissaan nyt kun on jälkipolveakin tulossa. Tietääkö että Suomessa saa varmasti vaihdettua sen esitelmäajan, eli venkslaaminen on ok? Näkyvyys ultrassa on kehnohko, vain lääkäri näkee ne asiat joita siitä pitää nähdä, eli fiilistelyosasto on enempi henkimaailman hommia. Sen ehkä sanoisin puolisolle, että ultrat on aina aika jännittäviä tilanteita ja sitä varten on hyvä että molemmat on paikalla. Missään tapauksessa tästä ei kuitenkaan vedetä johtopäätöksiä isänä olosta tai rakkaudesta tai sellaista, vaan on käytännön tilanne josta teillä on eri näkemys vielä tällä hetkellä.

    Tykkää

    • Joo, S:ään pätee sekä a että b. B:n suhteen olen yrittänyt kertoa, että ei niitä numeroita kukaan jälkeenpäin kysele. En oo oikein onnistunut.

      Mutta jee, nyt on joka tapauksessa joku esitelmäfiksaus hoidettu, eikä mun tarvi mennä yhestään keskiviikon ultraan!

      Muuten täytyy myöntää, että mulla on kuitenkin ilmassa vähän semmoista tästä-täytyy-olla-yhtä-innoissaan-kuin-edellisistä-lapsista -tarkkailua. Että sikäli ihan paikallaan muistuttaa johtopäätösten välttämisen olennaisuudesta 🙂

      Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s