Tästä voi tulla aika urpo odotusblogi. Ennen kuin muutin takaisin Suomeen puolitoista vuotta sitten, en ollut seurannut suomalaisia tiedotusvälineitä melkein kymmeneen vuoteen.  Enkä blogeja. Varsinkaan odotus- tai äitiysblogeja. Viime vuoden aikana olen seurannut joitakin odotusblogeja, jotka olivat alun perin lapsettomuusblogeja. Muuten olen pysynyt kaukana odotus- ja äitiysaiheisista mediasisällöistä.

Luultavasti kaikki mihin kiinnitän huomiota, on käsitelty jo moneen kertaan toisaalla. Niin kuin nyt tämä:

Miten voi olla mahdollista, että neuvolasta saa mukaan äitiyskortille ja neuvolan ajanvarauskortille tarkoitetun näpsäkän muovitaskun, joka on erään pankin mainos? Onko äitiyspakkauksessa tuotesijoittelua kuin formulakisojen varikolla?

Muuten neuvolassa meni eilen niin mukavasti, että pyydettiin päästä virallisesti tämän väärän – vähän kauempana kotoa olevan – neuvolan asiakkaiksi.

Neuvolan täti oli oikea täti, eli lähemmäksi mun äidin kuin mun ikäinen. Hän vaikutti huumorintajuiselta järjen ihmiseltä ja puhui fantastisen hyvää englantia, mikä on ihan mahtavaa Suden kannalta. Ja sekin oli hyvä sattuma, että tädin tytär asuu ulkomailla ulkomaalaisen vävyehdokkaan kanssa. Ainakin oman ulkomaalaisurani aikana oli helpointa asioida sellaisten ihmisten pakeilla, jotka osasivat ajatella että on olemassa muitakin tapoja tulkita maailmaa kuin oman kulmakunnan totuus. Henk. koht. elämän ulkomaalaiskontaktit tai oma ulkopuolisuuden kokemus eivät ole taipumuksen edellytys, mutta kyllä niillä jonkinlainen vaikutus on. Tältä kannalta meillä on käynyt hyvä flaksi sekä Väestöliiton omalääkärin kanssa että nyt neuvolassa.

Bonuksena matkalla metroasemalta neuvolaan on kiinalainen ravintola, jossa oli mukiinmenevä lounasbuffetti! Voin kertoa paikankin: Herttoniemen neuvola Helsingissä. Mutta tädin henkilöllisyyttä en paljasta, sillä se on nyt meidän täti. Ja voihan yhtä mukavia olla muitakin.

Muuten vieläkin aika epätodellinen olo.  Tuntuu oudolta, että alkuraskauteen liittyy näinkin paljon asioita, jotka on järjestettävä, vaikkei ole ollenkaan varmaa, että raskaus jatkuu. Neuvola olisi pitänyt varata heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Ja myös kromosomipoikkeavuuksien seulonta on tehtävä (labrakokeilla ja ultraäänellä) raskausviikoilla 9–13, eli siinä vaiheessa kuin keskenmenon riski on vielä aika suuri.

Silti jokainen päivä on lahja. Tajusin sen tosi vahvasti eilen illalla, kun katselin valokuvaa onnettomuudessa kuolleen ystävän muistokirjoituksessa. Kuva oli otettu onnettomuuspäivänä. Ystävä seisoo kädet levällään vastatuulessa keskellä autiota maisemaa. Näyttää siltä kuin hän suhtautuisi maailmaan samanlaisella luottamuksen ja uteliaisuuden sekoituksella, kuin tutustuessamme melkein kymmenen vuotta sitten.

Olin kuullut onnettomuudesta yhteiseltä tuttavalta jo vähän aikaisemmin. Samalla hän kertoi, että ystävä oli raskaana. Vasta kuvasta näin, miten pitkällä.

Itkin, vaikka oikeastaan tunsimme toisemme niin pintapuolisesti, että itkeminen tuntui muiden surun varastamiselta. Tunsimme sielunsukulaisuutta, mutta se oli kuitenkin aika tyypillinen expat-pikaystävyys: kaksi isojen muutosten aikaa elävää nuorta ihmistä kohtaa kaukana kotoa ja viettää lyhyen intensiivisen jakson saman katon alla. (Paitsi että pihalla olisi ehkä osuvampi termi. Istuimme tuntikausia Herra Pekonin ja minun kodin pihalla, kuvassa näkyvien puiden latvoja tuijotellen.) Myöhemmin kirjoitellaan harvakseltaan, muttei enää koskaan osuta samaan aikaan samaan paikkaan.

Miten sattumanvaraista kaikki on. Että minä tulin raskaaksi. Että olen raskaana vielä tänään. Että hän on kuollut ja minä käyn neuvolassa. Että hänen kumppaninsa joutuu hautaamaan sekä rakastetun että syntymättömän lapsensa. Että hänen vanhempansa ovat joutuneet vastaamaan puhelinsoittoon, jota jokainen vanhempi pelkää – ehkä vielä enemmän ne, joiden lapset ovat kaukana kotoa.

Ainoa ratkaisu sattumanvaraisuuden ja epäreiluuden käsittämiseksi on ottaa jokainen päivä lahjana. Silti ihan hirveän surullista.

Mietin, mikä on paras tapa lähettää osanotto perheelle. Tuntuisi oudolta tehdä se Facebookissa.