Ultrassa näkyi kuoritun katkaravun muotoinen, mutta sitä pienempi alkio. Pituus 8,9 mm. Sen sisällä oli sykkivä valkoinen piste, eli sen sydämenlyönti.
Sekä alkion että sydämenlyönnin löytymisessä kesti sen verran aikaa, että ehdittiin Suden kanssa kumpikin ajatella, että jotain on pielessä.
Siellä se kuitenkin oli. Ajoitus oli mitä parhain: näimme klinikan avulla tuottamamme toistaiseksi-elämän vain pari tuntia ennen kuin ensi tapaamisestamme oli kulunut tasan viisi vuotta.
Tämä raskaaksi tuleminen on vienyt viidestä yhteisestä vuodestamme kolme. Ihanaa, jos se vaihe olis nyt ohi.
Tapahtumien kunniaksi ensimmäinen meistä koskaan yhdessä otettu kuva, pari viikkoa ensi tapamisen jälkeen.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Ps: Muuten olo ei ole hurrattava. Kolmatta päivää jatkuva päänsärky/migreeni, ja se epämääräinen pahoinvointi ilmeni eilen raskauspahoinvoinniksi. Iltaruuaksi vaivoin alas saamani lihapullat lensivät kaaressa vessanpönttöön.
Väestöliiton blogi 
Ihanaa! Elämän parhaita hetkiä 🙂 Minä söin pahimman pahoinvoinnin ajan kaurahiutaleita sekoitettuna valion mehukeittoihin.
TykkääTykkää
Ostin kanssa just mustikkakeittoa ja näkkileipää. Myös kuuma kuppi -tyyppiset keitot tuntuu jotenkin tosi kutsuvilta.
TykkääTykkää
Meidän äiti taitaa edelleen yli 28 vuoden jälkeen inhota kuuma kuppi-keittoja 😀 Toivottavasti löydät jonkun syömisen, jota voisi edes kuvitella syövänsä!
TykkääTykkää
Joo, ne kuumat kupithan tuntuu toistaiseksi tosi herkullisilta. Samoin näkkileipä. Tässon hämmentävää, että oon aina ollut tosi tulisen ruuan ystävä, ja nyt ajatuskin puistatuttaa. Ne lihapullatkin oli sellaisia Suden tekemiä chililihapullia, joita olin pari päivää aikaisemmin vedellyt suurella antaumuksella.
TykkääTykkää
Hienoja uutisia! Ajattele, että noin 4 viikon kuluttua se kuorittu katkarapu on jo saanut kaikki rakenteet mitä myöhemmin tarvitsee, ja noin 8 pikkuruisen viikon kuluttua se näyttääkin ihan miniminivauvalta. Ja vain muutama viikko sitten et tiennyt siitä mitään. Miten kummallista. Hengähdä, olet matkalla ihan uuteen!
T. Anna (joka on nyt raskauden puolivälissä ja muistaa hyvin tuon oudon alkuraskauden ajan)
P.s. Toivottavasti pahoinvointi on ohi menevää. Pidä yöpöydällä ja laukussa aina jotain, mitä voit syödä pikaisesti. Mulla se oli joku keksi tai hapankorppu. Kurkku oli myös hyvä, mutta sitä on vaikeempi kanniskella mukana. Koita syödä ennen kun paha olo tulee (helppoa, eikös). Panadolia voi tietääkseni syödä myös alussa? Jos se auttaisi päähän.
TykkääTykkää
Kiitos Anna. Juu, kunpa nuo seuraavat viikot kuluis tosi nopeasti, niin päästäisiin vielä siitä isoimmasta keskenmenon riskistä.
Panadolia on mennyt päänsärkyyn, mutta se ei juuri auta. Avasin eilen toiveikkaana migreenilälepaketin, jos siinä ohjepaperissa olis ylättäen sanottu, että tämä on maailman ainoa raskaana oleville naisille soveltuva migreenilääke. Ei sanottu, vaan kerrottiin että tutkimusta on vähän, mutta tulokset näyttäisivät viittaavan kasvaneeseen epämuodostumien riskiin. Onneksi särky tuntuu nyt päivän 3 lopulla hellittäneen. Olin poissa tietokoneen äärestä könöttämästä, ja sen sijaan nukuin ja kävin sauvakävelyllä. Se tuntuis auttaneen.
TykkääTykkää
Meidän hedelmöityshoitolääkäri (huippu!) sanoi syksyllä, että kun sydämensyke löytyi varhaisultrassa, niin todennäköisyys keskenmenolle on jo hyvin pieni (parin prosentin luokkaa). Olin mäkin silti varuillani pitkään, mutta ne sanat loi silti vähän lisätoivoa.
TykkääTykkää
Hmmm, korjaanpa nyt vielä tuota omaa lukuani, se taisi olla kyllä pienempi kuin pari prosenttia, mutta kun en enää muista varmasti, niin en uskalla tähän kirjoitella. Joka tapauksessa, suurin keskenmenoriski on sinun kohdaltasi ohi, siitä voi iloita. Vaikeahan se on silti heittäytyä naatiskelemaan 🙂 Kaikkea hyvää!
TykkääTykkää
Mahtavaa! Onnea pikkuisesta sykkivästä sydämestä. 🙂 Toivottavasti pahoinvointi hellittää pian!
TykkääTykkää
Kiitos Isla – ja hirveesti onnea matkaan siirretylle alkiolle!
TykkääTykkää
Onnea sykkivästä katkaravusta! Ja vuosipäivästä! Ja tsemppiä pahoinvointiin!
Nimim. Viimeinen oksu lensi rv 16
TykkääTykkää
Kiitos Marja. Mutta mitä apua, siis kummassakin raskaudessa vasta tuolloin?
TykkääTykkää
Onnea! Tuo on varmasti kaikille ikimuistoinen hetki. ❤
TykkääTykkää
Kiitos Anniina. Pitää kyllä sanoa, että olen vieläkin siinä onkohan-tää-totta -sumussa. Hetki ei tuntunut mielettömän järisyttävältä, vaan aika pitkälti sellaiselta toteavalta. Tuossa se nyt on. Ehkä se johtui myös siitä, että aluksi luulin, että jotain on vialla, niin kun lääkäri vihdoin osoitti sydämenlyönnin, olin vielä sen alkudefenssin vallassa.
TykkääTykkää
Osaat olla lungisti ja coolisti, mullehan tuo oli yksi sarjassamme teatraalisista käynneistä… 🙂
Kun sitten kaikki oli kuten pitikin, itkin epätoivoa ja pelkoa pois, ja kyynelet vaihtuivat ilon kyyneliin. Tiesin, että kaikki on eri lailla tästä eteenpäin km-riskistä huolimatta ja olisin voinut hyppiä tasajalkaa vastaanotolta lähtiessä. En siis siviilissä ole lainkaan teatraalinen persoona.
Lähestyn nyt siis puoliväliä, odotan rakenneultraa ja pieni masu alkaa piirtyä esiin. Eilen viimeksi okseksin, joten kaippa tässä homma etenee.
TykkääTykkää
Hih, mä olisin mielelläni reagoinut just tuolla tavalla kuin sinä. Olis tuntunut tervetuoloatoivottavammalta vauvalle, kiitollisemmalta lääkärille ja kaikin puolin omemmalta. Mut näissä asioissa saa varmaan tottua siihen, ettei omat reaktiot ole aina sitä, mitä olisi luullut?
Hienoa, että homma etenee 🙂
TykkääTykkää
Ihanaa, siellä se katkarapu on ❤ Hyvää ystävänpäivää!
TykkääTykkää
Kiitos samoin Winnie! (Noinkohan tää katkarapu tästä muodostuu ihan työnimeksi – itse asiassa se on aika sympaattinen työnimi musta 🙂 )
TykkääTykkää
Oi ihana, mikä vuosipäivälahja! Siitä se pieni ponnistaa eteenpäin kasvaen päivä päivältä. Kumpa pahoinvointi ei tekisi samoin… Jatkuva syöminen auttaa oloon.
Itse olen ihmetellyt, kuinka ne vuosien odottelu ja toiveet pettymyksineen jotenkin unohtuu, kun maha kasvaa ja Pikkunen rummuttaa sisuksissa. Kaikki se epätoivo siirtyy taka-alalle, kun antaa itselleen luvan nauttia tästä hetkestä. Mitä keskenmenoriskiin tulee…ainahan se on olemassa, mutta sille ei oikein voi mitään, jos niin ikävästi käy. (ellet nyt tietoisesti toimi kaikkia ruoka yms suosituksia vastaan…) Elä ja nauti tästä hetkestä, kyllä niitä murheita ehtii murehtia, jos/kun niitä eteen tuleee.
Hyvää ystävänpäivää!
TykkääTykkää
Totta Leppis, että pitäisi uskaltaa iloita kunnolla. Mutta ehkä mä vielä ihan muutaman viikon suhtaudun tähän lähinnä varovaisen toiveikkaasti.
Oon kuitenkin jo ehtinyt huomata tuota samaa, mistä kirjoitat: ihmeen helposti vuosien epävarmuus kuitenkin näyttäisi unohtuvan. Tuntuu jotenkin aika normaalilta, että nyt on näin, vaikka eihän se ollut yhtään sanottua, että näin kävisi.
Hyvää ystävänpäivää myös!
TykkääTykkää
❤
TykkääTykkää
Kiitos Epa.
TykkääTykkää
Mahtavaa, huikeaa, onnittelut!!
Eräs naistentautien erikoislekuri vinkkasi sivuston http://lopujo.fi, jossa pitäis olla luotettavaa tietoa raskauspahoinvoinnista.
Meillä tämä lapsihaave sai vähän toisenlaisen käänteen vuodenvaihteessa: sain mahdollisuuden vuoden duunikomennukseen ulkomaille, ja päätettiin tarttua tilaisuuteen. Sitten kun sinne ollaan päästy ja asettauduttu aloillemme, yrittäminen jatkuu. On tuntunut hurjan vapauttavalta olla laskematta kiertopäiviä ja pelkäämättä pettymyksiä. Haave on edelleen tosi vahva, mutta eiköhän se vielä joskus, jollain tavalla toteudu.
TykkääTykkää
Jee, mahtavia uutisia. Onnea Ibis!
TykkääTykkää
Rakas lapsi, siitä pahinvoinnista: muistan että ainakin yhden erittäin hyvän Tampereleaisen ravintolan pihvin jouduin jättämään lautaselle juuri sinun takiasi. Ja mikä hassuinta, sinä olit syy siihen että se pihvi oli lautasellani. Sellaista elämä on – sinun isäsi, sinun ja veljesi takia niin ihanaa ja – niin haavoittavaa. Ihanaa, enimmäkseen!! Halaukset! Rutstus!
TykkääTykkää
Just lihaa en voisi kuvitellakaan pistäväni nyt suuhun. Ja Susi oli päättänyt ilahduttaa mua ostamalla ekstrapaljon lihaa viikonlopuksi 😦
TykkääTykkää
Mahtavaa ❤
TykkääTykkää
Kiitos Emminkäinen 🙂
TykkääTykkää
Ihanaa! Tosi paljon onnea meiltä ja mun vanhemmilta! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos kälyseni. Terkkuja!
TykkääTykkää
Munkin on tehnyt kovasti mieli kertoa vanhemmille (ja tädille), mutta en ole uskaltanut.
TykkääTykkää
Ai tästä siis Siiri? Saa kertoa!
TykkääTykkää
Täti A tietää jo.
TykkääTykkää
Onneksi olkoon kovasti. Itse muistan ikuisesti varmasti myös sen lasagnen joka läjähti oksennuksen muodossa olohuoneen lattialle viime itsenäisyyspäiväviikonloppuna (mies siivosi!). Olen kyllä ollut todella onnellinen siitä että pahoinvointia oli yhteensä ”vain” 3:na iltapäivänä/iltana eli ei aamulla ollenkaan ja jäi tosiaan tuohon kolmeen päivään. Juuri tänään meillä on 15 rv koossa enkä usko että pahoinvointia enää tulee. Tällä hetkellä raskausoireet ovat siinä että mieli myllertää valtavasti ja kaikki ihana tai surullinen tuo vedet silmiin. Odotan kovasti että vatsa alkaisi kasvaa (lienee ainoastaan jotain turvotusta nyt). Tiistaina hammashoitoon tai siis ensin suuhygienistille koska hammaslääkärissä on jonoa; sekin kun kuuluu tässä kohdassa vähän niin kuin pakollisiin kuvioihin.
TykkääTykkää
Kiitos Milla, ja hienoa että kaikki hienosti siellä 🙂
TykkääTykkää
Voi onnea Hilkka, ihanaa! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Aes. Pidän peukkuja inseminaation onnistumiselle!
TykkääTykkää
Kiitos <3!
TykkääTykkää
Olipa kaunis vuosipäivälahja. Paljon onnea Hilkka!
TykkääTykkää
Kiitos Sara.
TykkääTykkää
Miljoonasti onnea! Mulla oli käytössä pahoinvointirannekkeet ja ne oikeasti auttoivat. Apteekista tai netistä tilaamalla saa. Ajattelin, että ne voi sitten helposti pienentää muksulle sopiviksi joskus automatkoja jne varten, joten ei ihan pöllö sijoitus. 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Kirsi. Pitänee opiskella tuota rannekeasiaa.
TykkääTykkää
onnea katkiksesta ja pienestä sykkivästä pisteestä. Nyt sit on jotain konkreettista 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Sakke. Kyllä konkretia tekee tästä, hmm, konkreettisempaa.
Ja hei, mun on pitänyt vastata edelliseen kommenttiisi. Kirjoitan sen asian tähän: Tuntui helpottavalta kuulla, että hedelmöityshoidot ovat olleet henkisesti raskaita myös ihmiselle, jolla on ollut hengenvaarallinen sairaus. Luulen, etten ole ainoa, joka tuntee näin. Vaikka kuinka raivostun puheista, joissa vähätellään lapsettomuuden tuskaa, olen itse vähätellyt omaani siksi, ettei tähän kuitenkaan kuole. Vaikka järkeni tietää, ettei erilaisia ahdistuksen syitä voi laittaa järjestykseen, mieli tahtoo silti tehdä suuruusjärjestettyä listaa syistä joiden takia saa tuntua pahalta.
Mahtavaa, että olet raskaana. Onnea, onnea, onnea!
TykkääTykkää
En tiedä, että olisiko se ahdistus sitten ollut jotenkin erilaista jos ei olisi ollut tuota sairastelu taustaa. Vaikka en voi verrata, tuntuu siltä että nyt pääsin ehkä helpommalla. Osasin kuitenkin odottaa sitä ja tavallaan tuntui siltä että lapsettomuudelle on jokin selkeä syy. No, niin tai näin, meidän katkarapu opettelee tällä hetkellä tarttumaan esineisiin, joten loppu oli onnellinen.
TykkääTykkää
Hyvä teidän katkarapu! Ja on se hyvä, että niille kasvaa tän katkisvaiheen jälkeen raajat, niin on millä tarttua!
TykkääTykkää
Oi! Ihania uutisia 🙂
Minullakin on alkanut satunnainen etova olo, muttei turvotusta lukuunottamatta juuri ole oireita. Mitä nyt välillä mahassa muljaisee. Kysyin eilen siskolta oliko hänellä raskauspahoinvointia. Oli, mutta se oli alkanut vasta kolmannella kuulla. Oli pystynyt syömään pelkkiä jääkaappikylmiä appelsiineja kuukauden ajan.
TykkääTykkää
Voi ihme noita appelsiineja. Olen just tässä miettinyt, mitä järkeä pahoinvoinnissa ja oksentelussa voi olla noin niin kuin evoluution kannalta. Eikö olisi paljon parempi, jos uutta yksilöä kantava naaras voisi käyttää kaiken mahdollisen ravinnon (ja mielellään mahdollisimman monipuolisen) sen uuden yksilön hyväksi? En tajua.
Aloin lukea tuota Ibiksen yllä vinkkaamaa lopujo-sivustoa. Se vaikuttaa hyvältä ja asialliselta. Ehkä sieltä löytyy vastaus tähänkin.
TykkääTykkää
Onnea hyvistä ultrauutisista!
Tuo sydämensykkeen näkeminen oli ainakin itselleni yksi raskauden tärkeimmistä hetkistä. Niin syvä helpotus ❤
TykkääTykkää
Kiitos J!
TykkääTykkää
Hienoa Hilkka ja katkis, tsemppiä kummallekin tuleviin viikkoihin! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Puupa!
TykkääTykkää
Ihan mahtavaa. 🙂 Ystäväni lapsen työnimi oli muuten katkarapu, juuri tuosta samaisesta syystä.
Jos migreeni jatkaa vaivaamista, neurologi-ystäväni hyväksyi käyttämäni migreenilääkkeen, joka on Maxalt Rabitab. Jos ei ole vielä tuttu lääke, tarkista tuo lääkäriltäsi. Itse en ole raskauden aikana tarvinnut (kop kop), mutta mulle oli mielenrauhan kannalta todella tärkeää tietää mitä voin ottaa jos tilanne tulee vastaan. Muuten kohtaukset saattavat kaataa sänkyyn useaksi päiväksi, enkä kestä migreenikipua enää ollenkaan.
Mitä pahoinvointiin tulee, niin mulla oli myös käytössä rannekkeet. Pidin niitä etukäteen ihan hihhulimeininkinä, mutta jossain vaiheessa saavutin pisteen, jossa olin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa. Ja miten kävi, ne toimivat! Eivät kokonaan vieneet oloa pois, mutta pyöristivät huippua. Pieni sijoitus siitä että pystyy istumaan tuolilla.
Ja joo, opin myös, että kurkun (siis sen vihanneksen) oksentaminen on jopa ihan miellyttävää – ainakin verrattuna moneen muuhun ruokaan.
Tsemppiä ja mielenrauhaa, ei se huolehtiminen kuulemma lopu ennen kuin lapsi muuttaa pois kotoa. Eikä edes vielä silloinkaan.
TykkääTykkää
Hei jee, kiitos tuosta migreenilääkevinkistä. Pitää kysyä lääkäriltä. Ajattelin myös, että ehkä nyt olis hyvä aika kokeilla akupunktiota migreeniin. Tosin ehkä akupunktioon voi olla vaikea saada aikaa just silloin kun olis tarve.
Mun pahoinvointi on itse asiassa pysynyt kurissa sen jälkeen, kun migreeni lakkasi. En tiedä, johtuuko se a) migreenistä b) siitä että pahoinvointi meni ohi c) vai siitä, että mun omaksuma ”syö vähän ja usein” -taktiikka puree.
TykkääTykkää
Ihana lukea näitä viestejä. Kaikkea hyvää teille kolmelle ja kohta se katkarapukin on jo mahtavan kokoinen, näin uskomme
TykkääTykkää
Toivon, että se kasvattaa erinäisiä ulokkeita ennen kuin rupeaa mahtavan kokoiseksi 🙂
TykkääTykkää
Tiiä auttaako siihen pahoinvointiin mikään muu ku aika mutta minä kokeilisin nyt kaikkeen akupunktiota kun se mulla auttoi jopa epämääräiseen masennukseen. Ja sit niitä rannekkeita. Kuulostaa just hyvältä, fyysinen esine joka ”auttaa” ja sitä voi hyplätä ja kaikkea.
TykkääTykkää
Joo, mulla siis nyt onkin akupunktioaie – kunhan sais sen vielä toteutettua. Pitää kysyä sulta vinkkejä.
TykkääTykkää