Taas mennään

Image

Päivää. Tämä on kuulumispostaus.

Sudenpennut lähti maanantaina. Multakin tuli itku, kun seurattiin niiden päiden loittonemista lentokentän kiemurtelevassa turvatarkastusjonossa. Ei maailma oikeasti ole kutistunut mihinkään. Kun on poissa, on poissa.

Ennen saattoreissua kävin apteekissa ostamassa hormoneja, joiden hinnalla oltaisiin maksettu ainakin puolikkaan pojan seuraava lentolippu maailman äärestä toiseen.

Tässä kuukautiskierrossa tehdään meidän ensimmäinen koeputkihedelmöitys eli IVF-hoito. Hormoneja alettiin piikittää myös maanantaina, 150 mg Puregon-nimistä valmistetta vatsanahkaan iltaisin.  Samaa ainetta piikitettiin jo kesän ja syksyn kolmessa keinohedelmöityshoidossa, mutta päiväannos on nyt kolminkertainen ja piikittämistä jatketaan pidempään. Yrityksenä on kasvattaa noin 9-12 vuorokaudessa hyvä satsi munasoluja, jotka sitten kerätään mun sisältä neulalla ja laitetaan viljelymaljalle Suden siittiöiden kanssa.

Jos kaikki menee hyvin, munasoluja kehittyy enemmän kuin yksi ja ainakin yksi niistä hedelmöittyy ja alkaa jakautua alkioksi, joka siirretään mun kohtuun. Jos alkioita tulee useampia, ne laitetaan pakastimeen, mistä ne voidaan siirtää kohtuun seuraavissa kierroissa.

Luulen, että munasolujen tehtailussa ei ole ongelmaa, koska niitä tuli keinohedelmöityshoidoissakin: kaksi kertaa kaksi kappaletta ja kerran yksi kappale. Mutten osaa arvata, montako niitä tulee tällä metodilla ja millaisia ne on. Tämä on käsittääkseni se kohta, kun voidaan todeta, että tuotan pelkkää sekundaa. Voi olla, että munasoluja tulee montakin, mutta yksikään ei lähde jakautumaan – tai edes hedelmöity.

Olen toistaiseksi utelias, en kauhuissani. Se johtuu a) siitä, että on jänskää saada tietää, mitä mun sisällä on ja b) siitä, etten voi uskoa, että mussa olisi jotain peruuttamatonta vikaa. Tai meissä. Voihan käydä myös ilmi, että just meidän solut ei suostu tuottamaan uutta elämää just toistensa kanssa.

Olen toiveikas. Tää kuulostaa niin näppärältä. Eikö ole selvä, että ainakin ennen pitkää onnistutaan?  Silti en osaa kunnolla kuvitella, että tulisin raskaaksi ja me saataisiin lapsi.

18 kommenttia artikkeliin ”Taas mennään

  1. Jännää kun teilläkin ovat hoidot edenneet seuraavaan vaiheeseen! (Toki on ikävää, ettei raskaus ole alkanut ilman hoitoja). Mulla on tunne, että kyllä niitä rakkuloita sieltä tulee ja kaikki menee hyvin 🙂 Kuitenkin suurin osa koeputkihedelmöitykseen menijöistä saa lapsen.

    Pakko vielä kertoa tähän loppuun, että eräs tuttavani kävi IVF-hoidossa 36-vuotiaana ja ylipainoisena. Hänen miehellään oli lisäksi siittiöissä jotakin vikaa. Hoidoilla saatiin aikaan kolme tosi tosi huonolaatuista alkiota, jotka siksi siirrettiin kaikki (huonoja alkioita ei pakasteta)! Ja niin vaan raskaus saikin alkunsa heti ekalla yrityksellä huonoista ennusteista huolimatta ja terve lapsi syntyi 9kk myöhemmin. Eli toivoa on! Tai sitä ainakin hoen itselleni hoitojen edetessä 😉

    Tykkää

  2. Teillähän on aika sama aikataulu ku meillä, mun piikitykset alkaa tänään 🙂 Saadaanpa sit yhdessä piinailla ja pelätä… Onnea matkaan ja hyvää uutta vuotta!

    Tykkää

  3. Hei, täällähän on lähes sama aikataulu ku meillä…ja lääkityskin sama 😉 mulla alkaa tänä iltana piikitykset, päästäänpä sit yhtämatkaa piinailemaan alkuvuosi…ja toivottavasti siitä sitten jatketaan 9kuukautta jännittelyä 😉
    Onnea matkaan ja tulevaan vuoteen!

    Tykkää

  4. Mukavaa uutta vuotta ja tsemppiä tulevaan, ekaan IVF-kiertoon! Täällä on ainakin kaikki sormet ja varpaat ristissä. 🙂

    Tykkää

  5. Jee, onnea matkaan! Kiva että olet toiveikas! Moni onnistuu jo ekalla kerralla ja vaikka kaikki menis mönkään, niin ei ekasta kerrasta toisaalta voi vielä paljoa päätellä, kun sattumallakin on sormensa pelissä ja jatkossa voidaan tarvittaessa kokeilla eri lääkkeitä ja annostuksia jne. Eli sulla on kaikki syy olla toiveikas, mäkin olen sun puolesta ja itseni ja meidän kaikkien…

    Tykkää

  6. Hui, meneepäs aika nopeasti! Nyt jo tositoimissa, huikeeta! Pidän peukkuja, vähintääkin tulette saamaan lisää tietoa tilanteestanne. 🙂

    Tykkää

  7. Olette nyt muutaman päivän heitolla samassa tilanteessa, jossa minä ja mieheni olimme vuosi sitten (aloin piikittää 3. tammikuuta). Uskon ja luotan, että teillä on edessä valoisa vuosi 2014. Lähetän tsemppaavia ajatuksia kohti sitä petrimaljaa, jolla sukusolunne pääsevät karkeloimaan. Hyvää uutta vuotta!

    Tykkää

  8. Oikein hyvää alkanutta vuotta!
    Mahtavaa, että olette päässeet hoidoissa seuraavaan vaiheeseen. Tässä tosiaan selviää munasolujen todellinen toimintakunto. Lohduttavaa on myös muistaa, että jos IVC ei tuota tulosta voidaan tehdä ICSI. Sehän lopulta toi meille onnistuneen lopputuloksen. 😉
    Onnea ja kärsivällisyyttä matkaan! Toivon todella teillekin ja muille samassa tilanteessa oleville onnellista vauvavuotta 2014!!

    Tykkää

  9. Onnea matkaan, Hilkka! Pidän sormeet ja varpaat pystyssä, toivottavasti tämä on nyt se kierros kun maailma muuttuu. Ainakin selvemmäksi. Olet ajatuksissa, hyvää uutta vuotta!

    Tykkää

  10. Ihanaa, ihanan paljon toivotuksia täällä! Kiitos kaikille tasapuolisesti.

    Tilannepäivitys, että mahaa turvottaa hirveesti – mutta toisaalta se saattaa johtua koko joululoman mittaisesta runsaasta herkkujen lappamisesta. Vielä tänään yhdet työpaikan läksiäisillalliset ja sitten aloitan uuden, ennennäkemättömän terveellisen ruokavalion 🙂

    Tykkää

  11. Hyvää alkanutta vuotta Hilkka!
    Hienoa kuulla että teillä hoidot taas etenee. Toivon täydestä sydämestäni että ne tuottavat teille hyviä uutisia! ♥ Ja kiitos tästä blogista. On ollut helpottavaa lukea saman ikäisen ja samassa tilanteessa olevan ajatuksia, ja huomata että ei ole omien ajatustensa kanssa yksin. Me hakeudutiin julkisen puolen kautta tutkimuksiin viime vuoden keväällä. Nyt ollaan jonossa IVC-hoitoon, ja ne aloitetaan maalis/huhtikuussa. Tän odotusajan yritän ottaa iisisti ja olla kärsivällinen, ja pudottaa muutaman kilon painoa, mikä oli toivomuksena… 🙂

    Tykkää

    1. Hei Chymos. Kiitos toivotuksista ja hienoa, että pääsette pian hoitoihin. Toivottavasti ne tuottavat pian tulosta!

      Ehkä paras yleisneuvo, jonka näissä asioissa voi antaa, on just toi kärsivällisyys. Yritän taas näiden uudenlaisten hoitojen kynnyksellä valmentaa itseäni muistamaan sen tärkeyden. Ihan hyvin tässäkin voi jollain lykyllä tuhrautua vielä kaksi vuotta. Puuh.

      Onnea matkaan ja käy jooko aina välillä kertomassa, mitä kuuluu?

      Tykkää

  12. Pidän sormiani ristissä teidän puolestanne, toivottavasti tämä uusi vuosi tekee kaiken ihan uudella tavalla ja tuo mukanaan kauan toivomanne onnen! Ja kiitos Hilkka tosiaan tästä blogista, se on auttanut minuakin paljon, antanut rohkeutta ja optimismia. Me päätimme hakeutua tutkimuksiin lähiaikoina eli matkamme on vasta alussa. Toivon, että jäisi lyhyeksi. Vaikka tuntuukin ihan uskomattomalta että tämä tapahtuu meille (tai siis pikemminkin ei tapahdu), mutta näin se vaan on, eikä näille asioille mahda mitään. Onneksi on nykypäivän lääketiede apuna! Tsemppiä meille molemmille sekä muille toiveikkaille!

    Tykkää

Kirjoita kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.