Joulu saapuu sittenkin

Joulu saapuu sinnekin,
missä äiti kyyristyy kyyneliin aattoaamuna. Missä puoliso on teillä tietämättömillä ja koko juhla kumisee tyhjyyttään. Missä lapset supsuttavat kalenterin viimeisiä suklaita ja odottavat jo parempaa uutta vuotta.

Joulu saapuu sinnekin,
missä yksinäinen heijaa keinutuolissaan television rauhanjulistusta katsellen. Saapuu sinnekin, missä vain ikkunoiden takana näkyvät juhlaperheet ja tuikkivat tähtivalot. Missä illan valo on pirinä puhelimessa, kun tutun turvallinen ääni kulkee kiiruhtaen korvasta suoraan sydämeen.

Joulu saapuu sinnekin,
missä pikkuinen avaa ulko-oven jännityksestä kihelmöiden. Kynnyksellä pitkäpartainen pukki, olallaan lahjakassi. Joulu saapuu sinnekin, missä talon täyttävät iloiset rapinat ja avautuvat lahjakääreet.

Joulu saapuu sinnekin,
missä käsi liikkuu pitkin hentoja hiuksia viimeisiä kertoja. Missä aika on lopullaan ja tuskallinen odotus päättymässä. Missä viimeiset sanat on jo sanottu ja jäljellä vain ihon viestit toisen iholla.

Joulu saapuu sinnekin,
missä joulupöydän ääressä istuvat yhdessä yksinäiset. Missä rintarinnan lapataan laatikoita suruun ja etäisyyteen. Sinne missä lasketaan kauhulla kaloreita tai virrataan viiniä liian kanssa. Missä vieretysten istutaan toinen toisilta eksyksissä.

Joulu saapuu sinnekin,
missä kuuluu elämän ensimmäinen itkuhuuto. Synnytyssaliin syntyvät uusi äiti, uusi isä ja pieni uusi elämä. Se saapuu niihinkin sairaalan huoneisiin, joissa pienet potilaat loikoilevat lakanoissaan, rakkaat lähellään. Joululaulujen herkkä sointu tuo toivoa keskelle kipuja.

Joulu saapuu sinnekin,
missä kynttilä valaisee haudan äärellä. Missä sydän on täynnä kaipausta ja kiitosta yhdessä eletystä. Missä juhla ulottuu kauas ikuisuuteen, jonne rakas on jo kulkenut.

Joulu saapuu sinnekin,
missä rakkaus on löytänyt uudelleen luokse. Saapuu sydäntekstareina yön pimeyteen, saapuu suukkoina keskelle kiireiden, saapuu lupauksina lempeissä katseissa ja kosketuksissa.

Joulu saapuu sittenkin,
ja tuokoon toivoa tullessaan. Tuokoon mahdollisuuksia pysähtyä menneeseen ja unelmoimaan tulevaa. Tuokoon myötätuntoa sydäntä sivelemään, yksinäistä lohduttamaan, perheitä yhdistämään. Tuokoon näkyväksi sairauden, rakkauden, kivun ja kauneuden.

Joulu saapuu sittenkin.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s