Joulukuussa on hyvä hetki tarkistaa, jatkatteko keväällä samaan tyyliin vai olisiko syytä tehdä muutoksia: Pitääkö lapsi harrastuksistaan? Onko harrastusten määrä viikossa sopiva, vai onko tilanne jossain vaiheessa lähtenyt vahingossa lapasesta?

Joskus varsinkin urheilun puolella voi treenien, kisojen ja turnausten määrä vaivihkaa kasvaa suureksi, kun lapset kasvavat. Joukkueen ja valmentajien tihentyviä kalenterimerkintöjä päivitetään sopimaan omiin aikatauluihin. Perheiden aika kuluu sujuvasti lapsen harrastuksen parissa viikonloppuja myöten. Ja mitä useampi lapsi harrastaa aktiivisesti, sitä enemmän harrastukset myös ottavat aikaa. Perheiden näkökulmasta lapsen tai nuoren harrastus on paljon muutakin kuin treeneissä käyntiä: yhteisten aikataulujen suunnittelua, kimppakyytien sopimista, uusien varusteiden hankkimista, kisamatkoille valmistautumista ja leireille pakkaamista – sekä paljon muuta. Lapsen harrastuksen ja innon tukeminen on kuitenkin pääsääntöisesti erittäin kivaa ja palkitsevaa.

Entä jos epäilys harrastuksen vaativuudesta ja ajankäytöstä alkaa vaivata? Kätevä tapa arvioida lapsen tai nuoren urheiluharrastuksen määrää on tehdä pikatesti: Jos lapsesi urheilee tai liikkuu noin 10 tuntia viikossa, on kyse vielä puhtaasti harrastamisesta. Jos tuntimäärä kipuaa noin 15 tunnin paikkeille, kyse on oikeastaan jo valmentamisesta kilpailumielessä. Ja mikäli tunteja alkaa kertyä viikkoa kohden yli 20, ollaan selkeästi huipulle tähtäävässä valmennuksessa.

Tee siis tämä testi, ja ole tarvittaessa jopa vähän kuriton: Jos tuntimäärä alkaa kivuta liian korkeaksi ja perheessä on ruvettu väsymään harrastamisen määrään, voi olla aika ryhtyä toimenpiteisiin. Vain sinä ja lapsesi tiedätte lapsen liikunnan kokonaismäärän viikossa. Joskus teidän on tehtävä itsenäisiä, lapsen tai perheen parhaaksi terveen itsekkäitäkin päätöksiä suhteessa harrastukseen, mikäli tahti ei seuran tai joukkueen puolella muutu. Lapsen ilmeistä, virkeydestä ja innosta lähteä harrastukseen voit vanhempana helposti nähdä, onko harrastusmäärä lapselle sopiva vai tapahtuuko jatkuvasti ’överit’. Joskus yksi ylimääräinen lepopäivä voi palkita paljon parempana jaksamisena seuraavina päivinä ja viikkoina.

Vaikka osalla lapsista ongelmana on liian vähäinen päivittäinen liikunta, voi osalla riski olla päinvastainen. Vanhempien vastuulla on silloin toimia lempeästi mutta jämäkästi myös – ja varsinkin – harrastuksissa, jotta ne pysyvät harrastuksina.