Minun synnytykseni

Kun synnytin tytärtäni, olivat puitteet ylelliset: kokonainen synnytyshuone ilokaasuletkuineen, synnytysjakkaroineen ja -palloineen oli yksin minun! Kaksi ihanaa ja empaattista kätilöä tarkkaili synnytyksen etenemistä herkeämättä, ja kaikenmaailman laitteet rekisteröivät vauvani sykekäyriä. Lääkäri oli muutamassa minuutissa paikalla, kun jotain epänormaalia tapahtui. Saatoin itse keskittyä hengittämiseen (ja kovaääniseen sadatteluun ja huutoon). Myöhemmin omassa huoneessa sain apua tyhmiin kysymyksiini  napin painalluksella. Miksi tämä vauva päästää tällaista ääntä? Onko normaalia, että se yskii? Ainoa suuren suuri epäkohta kokemuksessani oli se, ettemme saaneet ensimmäisenä yönä perhehuonetta.

Työasiat tulivat äitiyslomani aikana mieleen äärimmäisen harvoin, mutta tuona ensimmäisenä yönä pienen ihmisen tuhinaa epäuskoisena kuunnellessani, näin mielessäni välähdyksiä Malawista.  Olin edellisenä vuonna käynyt ensimmäistä kertaa tutustumassa Väestöliiton tekemään työhön Malawin maaseudulla, jossa pienet terveyskeskukset ja aluesairaala saivat tukea rakennusten kohentamiseen ja henkilöstön osaamisen parantamiseen.

VauvatPölyisen ja kuoppaisen tien päästä löytyi Makanjiran kylä, jonka terveysasemalla synnytykset hoidettiin ilman kivunlievitystä ja muita lääkkeitä öljylampun valossa. Likaiset siivousrievut eivät vakuuttaneet perushygienian tasosta ja jos synnytyskomplikaatioita esiintyisi, olisi lähimpään sairaalaan koko päivän matka. Sielläkään ei välttämättä osattaisi auttaa.

75Alueen ihmiset olivat kuitenkin ylpeitä ja iloisia saatuaan terveyskeskukseen kaksi ammattitaitoista kätilöä Väestöliiton rakennettua henkilökunnalle asuintaloja. Hieman myöhemmin terveyskeskus vielä sähköistettiin ja odottaville äideille valmistui oma odotustalo, jonne he saattoivat tulla pitkien matkojen päästä odottamaan synnytyksen käynnistymistä.

Ajattelin tuona yönä malawilaisia äitejä ja sitä, miten kaukana ja kuitenkin lähellä meidän maailmamme tuntuivat olevan. Mietin, onko makanjiralaisessa sametinpehmeässä yössä, tähtitaivaan alla, samanlainen uusi äiti, joka ihmettelee epäuskoisena esikoisensa tuhinaa. Mietin, oliko juuri tuon äidin ja lapsen henki pelastunut uusien kätilöiden tai odotustalon ansiosta. Lähetin ajatukseni kauas maapallon toiselle puolelle ja toivoin kaikkea hyvää tuolle äidille.

Mitä Väestöliitto tekee Malawissa?

Kuvat: Thomas Hagström

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s