Ensisynnyttäjien keski-ikä on ollut vankassa nousussa viimeisen 30 vuoden ajan. Vuonna 1982 ensisynnyttäjän keski-ikä oli reilu 25 vuotta, kun se vuonna 2012 lähenteli 29 vuotta. Olen itse 25-vuotias ja koen, että ympäristö suhtautuu jo odottavasti minun mahdolliseen raskauteen, jota ei siis vielä ole edes suunnitteilla. Kenellä on oikeus odottaa tällaista?

Olen aina ollut perheellinen ja ajatuksena on kyllä perustaa perhe jonakin päivänä. Jostain syystä olen sitä mieltä, että haluaisin ensimmäisen lapseni ennen 30 ikävuotta. En kuitenkaan paljoa aikaisemmin. Nyt vain tuntuu siltä, että monet ihmiset ympärilläni katsovat vatsaani säännöllisesti ”sillä silmällä”. Monet jopa kysyvät suoraan, että olisikohan jo aika.

Kenellä on oikeus udella niinkin henkilökohtaista asiaa kuin perheellistyminen? Miksi se edes muita kiinnostaa? Hankimme taannoin koiran kihlattuni kanssa. Koimme, että nyt oli sen aika, koiran hankkimista olimme kuitenkin suunnitelleet jo pitkään. Kihlattuni setä tokaisi uutisen kuullessaan: miksi ihmeessä hankitte koiran, kun voisitte hankkia lapsia. Niinpä, siinä vasta kysymys… Eräissä sukujuhlissa myös minun vanha tätini tuli yllättäen tunnustelemaan vatsaani varmistuakseen siitä, että mekkoni oli vain vatsan kohdalla löysää mallia, enkä piilotellut sen alla kasvavaa vatsaa.

Tiedän, että sukulaiset useimmiten kokevat saavansa sekaantua muiden sukulaisten asioihin. Varsinkin jos kyseessä on nuorempi sukulainen, elämänohjeiden jakaminen voidaan kokea hyvinkin tarpeelliseksi. Samaan aikaan on mielestäni erittäin ärsyttävää, että nämä aikuiset ihmiset luulevat sen olevan ok, että toisen ruumista lähdetään koskettelemaan ja arvioimaan.

Muistan myös viimeisimmän käyntini gynekologin vastaanotolla. Oli puhetta ehkäisymenetelmästä ja tiedustelin erilaisia vaihtoehtoja. Lapsen saaminen ei kuitenkaan ole suunnitelmissa ainakaan vielä. Gynekologini hetken kanssani asiaa pohti ja tokaisi sitten: No mutta sinähän olet vankassa parisuhteessa. Eihän se nyt maailmaa kaataisi, jos toteaisit olevasi raskaana? Jäin pitkäksi aikaa miettimään gynekologin kommenttia. Niin, eihän se maailmaa kaataisi, mutta mietin kyllä millä oikeudella hän asian totesi.

Ymmärrän että ympäristöni odotukset ja kommentit on vain otettava huumorilla vastaan. Samaan aikaan toivoisin, että ihmiset kuitenkin ymmärtäisivät ajatukseni siitä, että jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Jokaisella yksityisyyden raja on erilainen ja asioista voi toki keskustella, mutta mielestäni on hyvä pysyä tietyssä kaavassa. Toisen kehon koskettelu ja tunnustelu ilman lupaa ei ole ok, oli kyseessä sitten sukulainen tai ei. Minusta on myös jopa kohtuutonta, että ventovieraat ihmiset kyselevät asiasta tai toteavat jotakin siihen liittyvää. Perheellistyminen on kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia, eikä se mielestäni kuulu kenellekään muulle kuin itselle ja kumppanille!