Muusikko Kari Peitsamolta kysyttiin aamutelevisiossa, miltä uskoon tuleminen tuntui.
Yksi osa vastauksesta jäi mieleen: uskoon tulemiseen liittyy usein häpeän tunteita, sillä ihminen on astumassa vanhasta identiteetistään uuteen.
Lapsettomuus tuntuu ehkä vähän samalta. On päättänyt astua uuteen, muttei pääse. Siinä välitilassa sitten miettii kuka on ja onko tarpeeksi hyvä.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Aiheeseen liittyy
Julkaissut Hilkka
Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.) Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta Hilkka
Mielenkiintoinen pointti. Lisäisin vielä, että siinä välitilassa on itse asiassa ihan oma identiteettinsä nimeltä lapsettomuudesta kärsivä henkilö. Siihen joutuu astumaan, vaikka ei haluaisi, ja se identiteetti jää monella (useimmilla?) pysyväksi, vaikka lapsen saaminen sitten jossain vaiheessa toteutuisi (ja useimmitenhan se toteutuukin). Itselläni sen identiteetin omaksumiseen liittyi nimenomaan häpeän tunteita.
TykkääTykkää
Ai niin, unohdin että meillä on toi nimikin! 🙂
TykkääTykkää
😀
TykkääTykkää