Joitakin vuosia sitten keksin alkaa ahistuksen ja ärsytyksen hetkinä fantasioida, että ostan menolipun Buenos Airesiin enkä kerro kenellekään.
Visio ei koskaan sisältänyt muuta kuin lentolipun ostamisen (tai ehkä joskus lasillisen kuoharia, jonka nauttisin heti fasten seatbelts -valon sammuttua) mutta sain siitä ihan naurettavan paljon voimaa.
Sittemmin voima vesittyi, sillä vilautin Buenos Aires -korttia Nipsulle kerran kun meillä molemmilla oli ollut tosi kakka päivä. Ja kun on kertonut yhdelle, kohta kertookin jo kaikille. Nykyään Susi ja äitikin tietää, mistä mua voi tarvittaessa käydä etsimässä.
Silti tää sähköpostiin saapunut mainos – hmm – leikkasi turtumuksen harmaan rokan kuin lentokoneen siivestä sinkoava auringonsäde.
Hyvää viikonloppua kaikille!
