Tänäänkin oikeussalissa istuu syytön nuori

Matka käräjäoikeuden määräämään päivään on ollut tuskallisen pitkä. Se on alkanut niistä hetkistä, joita ei koskaan olisi pitänyt tapahtua: leppoisista tekstinpätkistä keskustelupalstalla, kuvien imartelevista kommenteista ja kiinnostavista keskusteluista. Matka on alkanut kevyestä näpyttelystä ruudun äärellä muuttuen salaiseksi maailmaksi, jossa tutuiksi tullaan yhä tiiviimmin ja yksityisemmin.

Sitten matka on edennyt rohkeisiin kuviin näytöllä, liian pitkiin katseisiin, kosketuksiin liian läheltä ja painostavampiin vetoomuksiin. Se on ehkä jatkunut alastomalla iholla toisen ollessa vielä nuori ja kehityksessään keskeneräinen ja aikuisen tietäessä ihan toista tällaisen kosketuksen maailmasta.

Sitten on kulunut lisää aikaa ja nuoren tie on vienyt kohti koulun terveydenhoitajaa, omaa vanhempaa, sosiaalityöntekijää, terapeuttia tai poliisia. Nuori on ollut ehkä ymmällään ja samalla kivuliaasti häpeissään. Hän on toisaalta kokenut olleensa mukana ja toisaalta olleensa pelkkä toisen tekojen kohde. Kaikesta huolimatta, hän on nyt keskellä rikosprosessia, ja pelot ovat kasvaneet vuorenkorkuisiksi. Niin kuin piiloutuu hyväksikäyttö näkymättömiin, piiloutuvat myös siihen liittyvät tuskalliset tunteet.

Miten minut nähdään, lapsena, aikuisena, tyrkkynä vai tyhmänä? Mitä jos oksennan kesken kaiken tai alan huutaa? Mitä jos en saa sanaakaan suustani? Mitä jos hän uhkailee minua? Mitä jos hän kertoo minun halunneen tai olleen humalassa? Miten kestän, jos hän valehtelee tai vääntelee totuutta? Voidaanko minua syyttää? Miksi en tajunnut?

Nuoruusikäisen normaalikehitykseen kuuluu kiinnostus seksuaalisuutta ja seksiä kohtaan, kuten myös ihmissuhteiden luominen sekä rajojen kokeileminen ja yhä vahvistuva itsenäisyyden tarve. Samanaikaisesti nuori on iälleen ominaisesti naiivi, keskeneräinen, tunteissaan ailahteleva, johdateltavissa ja herkässä seksuaalisuudessaan erityisen haavoittuva. Seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta eivät koskaan ole seksiä nuoren ja aikuisen välillä, vaikka nuori olisi ollut itse aloitteellinen tai kontaktiin hakeutuva. Nuori on ihailulle, rohkaisulle, hyväksyville katseille tarvitseva – ja sitä hänellä on oikeuskin olla kasvuunsa kuuluvana ja kasvussaan suojeltuna vailla uhkaa väkivallasta.

Tänäänkin ehkä jossain päin Suomea oikeussalissa istuu vapiseva nuori, tyttö tai poika, jonka äärimmäisen vakava kokemus laitetaan vakan alle. Hänen seksuaalisuuttaan saatetaan kyseenalaistaa tai häntä saatetaan pyrkiä vastuuttamaan teoista, joihin nuoren ymmärrys ei edes vielä riitä. Hänen matkansa oikeussaliin on ollut pitkä, mutta toipumismatka on yhä pidempi. Hän voi toipua ja häntä voidaan kannatella kohti parempaa tulevaisuutta, mutta väistämättäkin hänen elämänsä on saanut tuskallisen, epäoikeudenmukaisen ja kohtuuttoman mutkan matkallansa.

Jokaisella nuorella on oikeus omaan seksuaalisuuteensa. Oikeus olla seksuaalisesti kiinnostunut, oikeus olla luottavainen ja sinisilmäinen, oikeus olla keskeneräinen. Oikeus haluta elämänkokemuksia ja oikeus koetella rajoja. Ja jokaisella nuorella on oikeus meidän aikuisten rivien tiiviiseen suojaan, turvalliseen ohjaukseen, tunteiden kohtaamiseen ja rinnalla kulkemiseen. Nuoruudessaan ja seksuaalisuudessaan niin netissä, arjessa kuin oikeussalissa.

Kolumnin kuvitteellisen nuoren tarina perustuu monien vuosien kliiniseen asiakastyöhön seksuaalista väkivaltaa kokeneiden nuorten parissa Väestöliiton nuorten seksuaaliterveyden osaamiskeskuksessa.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s