Tänään näkyisi olevan kansainvälinen epäonnistumisen päivä.
Kas, juuri tänään tunnen itseni käveleväksi kansainväliseksi epäonnistumiseksi.
Todellisuudessa olo on kasaantunut viikon mittaan. ”Juuri tänään” oli liioittelua dramaattisen vaikutelman toivossa.
Olo alkoi ehkä keskiviikkona, kun katsoin televisiota. Katselen televisiota tosi harvoin, ja sitten kun joskus päätän katsoa, katson ihan mitä vaan. Yhteen aiempaan postaukseen jo kommentoinkin, että katselutapani huomioon ottaen olen nähnyt ihmeellisen paljon tv-ohjelmia, joissa esiintyy nainen, joka ei tiedä olevansa raskaana ennen kuin synnyttää terveen vauvan vessanpönttöön tai auton takapenkille. Olisin mieluusti yksi heistä.
Silloin keskiviikkona Neloselta tuli Hyvät ja huonot uutiset. Siinä julkkikset hassuttelevat uutisten kustannuksella. Yksi hassuttelu koski tekniikkaa, jonka avulla tulevalle lapselle voidaan räätälöidä tiettyjä ominaisuuksia. Julkkikset keksivät aiheesta hassun laulun. En yleensä pahoita mieltäni herkästi, mutta nyt nieleskelin kyyneliä. Lasten hankkiminen vaikuttaa niin helpolta.
Olisi tässä muutakin ruikutettavaa, mutta nyt ruvetaan Suden kanssa parantamaan meidän parisuhdetta, eli katsotaan yhdessä telkkaria.
Päätimme jatkaa lapsettomuushoitoja vasta tammikuussa. Jos sitä ennen ehdittäisiin katsoa ydhessä niin paljon telkkaria, että tunnettaisiin taas tuntevamme toisemme.
Väestöliiton blogi 
Kuulostaa hyvältä päätökseltä. Anna itsellesi ja parisuhteellesi vähän henkeä ja tilaa, se tekee ihmeitä. Et ole yksi, jolle lapsen saaminen on saavuttamaton maaginen ihme, mutta elämä jatkuu. Tsemppiä ja jaksamista!
TykkääTykkää
Mekin ollaan päätetty jäähdytellä tammikuulle asti: osin aikataulu- ja osin klinikan joulutauon vuoksi. Saatetaan olla sitten yhtä aikaa ivf:ssä. Sulla olis sitte eka sitä laatua ja mulla toka. Huoh..
Kokeillaan tosiaan rentoilla ja elää Elämää isolla E:llä… Kyllä semmonen syysvauvakin kelpaisi.
Ihmettelen muuten sitä, miten tyhjät on Helsingin Väestöliiton käytävät aina kun siellä käyn – pieni pelko persiissä on että siellä törmää tuttuun/etäiseen tuttuun. Mitäköhän siinä sitten sanoisi, tai sanoisiko mitään kun samalla asialla siellä kuta kuinkin ollaan.
TykkääTykkää
Oi, luulin että vastasin äsken tämän sun viestin alle, mutta vastasinkin omaan vastaukseeni optimistin viestiin. En ehkä oikein ymmärrä, miten nää ketjuttamiset tapahtuu. Joka tapauksessa: Jossain kohtaa tällä sivulla on vastaus sulle Anniina.
Niin ja piti vielä kysymäni, että mitä sun ison Een elämänsuunnitelmiin kuuluu? Mulla ihan eka vaan sitä, että yritän muistaa hengittää aina välillä… Itse asiassa nyt on hiipimässä sellanen paniikki, että osaanko käyttää tän hengähdysajan tarpeeksi tehokkaasti hengittämiseen. Apua.
TykkääTykkää
Moi Optimisti. Kiitos kannustuksesta. Puhut varmaan kokemuksesta? Luulen että taukopäätös olikin henkisesti isompi asia kuin mitä olin ajatellut. Lysähdin sen jälkeen kuin ilmapallo. Tuntuu nimenomaan siltä, että parisuhde tarvitsee henkeä ja tilaa, jopa jonkinlaista ihmettä.
TykkääTykkää
Joo, eikös syysvauva olis siitä paras, että ensin olis kesälomaa ja sitten äitiyslomaa eikä tarvis missään vaiheessa hankkia teltan kokoista talvitakkia? Ei vaan, voisin hankkia vaikka Finlandia-talon kokoisen talvitakin, jos se edistäisi asioita.
Anniina teittekö te siis vain kaksi inseminaatiota?
Mua ei kauheesti haittaisi tuttuihin törmääminen (melkein kaikki mahdollset ihmiset tietää hoidoista joka tapauksessa, koska kärsin tästä yliuskoutumis- / ylijakamis-syndroomasta) mutta voisin tuntea myötäpaniikkia sen toisen osapuolen puolesta, jos se olisi sellainen, joka ei haluaisi, että kukaan tietää.
Mua on usein naurattanut klinikan sisäänkäynti, kun se on niin vietävän diskreetti. Olin jostain syystä olettanut, että rakennuksen ulkoseinässä lukisi kissankorkuisilla valokirjaimilla HEDELMÖITYSKLINIKKA 🙂
TykkääTykkää
Hello Hilkka!
Johonkin kohtaan bittiavaruudessa taas kirjoitan, saapas nähdä mihin kohtaan vastaus pompsahtaa.
Meille tehtiin tosiaan kaksi ovulaation induktiota yhdistettynä inseminaatioon. En ole millään lailla lääketiede/hoitoalakoulutustaustainen, mutta tuli vain tunne, että ne ei ole kovin tehokkaita hoitoja. Olisin lääkärin vahvasta suosituksesta todennäköisesti teettänyt vielä kolmannenkin, mutta kun sitä ei tullut, mentiin IVF:ään. Saatiin itse päättää ja se oli hyvä. Tietysti Joku Onnellinen onnistuu jo näillä kevyemmilläkin, ja hyvä niin. Ja ensin nekin tuntui ”vau-hoidoilta”, kun ei ensin määrättykään vain Clomifeniä ja sitten pelkkiä inssejä, vaan suoraan pistämään. No, noissa oppii pistämisen hienosti ja kynnys siirtyä IVF:ään on sen osalta pieni. Porttiteoria 😉
Mulla se menee niinpäin, että automaattisesti alan rentoutua taukovaiheessa. Koetan mennä hoitoihin aina ihan coolisti, mutta kyllä silti mopo lähtee keulimaan ja toiveet nousee. Tunnen itseni normaalimmaksi tauolla, sillä mun normaali on vuoto joka kuukausi, eikä siinä sen ihmeempää. En odota yllätystä enkä pidätä hengitystä luomutärpin suhteen, se on helpottavaa jo sinänsä.
Ison E:n Elämä on aika raflaava ilmaisu. Ehdinkö lukea tarpeeksi monta kirjaa, käydä jumpissa ja ottaa kaiken irti… Musta on kiva käydä vaikka kampaajalla pitkästä aikaa. En tiedä oletko jouluihmisiä, mutta joulua voi vähitellen alkaa odotella. Kynttilän sytyttäminen tuo valoa pimeyteen noin kirjaimellisestikin ja ensilumi on musta kaunista, kun se sitten joskus tulee.
Siitäkin tulee lämmin olo, että kumppani seisoo vierellä vakaana eikä ole lähdössä minnekään. En tarkoita etteikö meillä olisi koskaan ristiriitoja ja turhautumisia, mutta vallitseva tila yleensä on plussan puolella. Tuskinpa tätä jaksaisikaan muuten.
Hyvin on tosiaan piilossa (porttikongissa siis) Hgin klinikka, en meinannut ensin sitä edes löytää vaan sahasin edestakaisin Fredalla hiki hatussa. 🙂
TykkääTykkää
Hih, portti(kongi)teoria 🙂
Mullakin on sikäli kova hinku noihin IVF-hoitoihin, että niissä a) on koreampi onnistumisprosentti ja b) saa vihdoin tietää millä tolalla munasolut on. (MIllä tolalla sun oli – otaksun että ihan hyvällä?)
Jotenkin vaan sellanen … en osaa ottaa otetta elämästä. Joulu tuntuu uuvuttavalta ajatukselta. Kynttilän sytyttäminen sentään tuntuu olevan mahdollisuuksien rajoissa.
Hyvää sunnuntaita!
TykkääTykkää
Sepä se, kun meidän matskut ei kohtaa edes maljalla. Siksi hoito uusitaan pika pikaa.
Saatiin hyvästä munasolumäärästä kokonaista yksi alkio, ei ne vain hedelmöittynyt. Neganhan siitä tuoresiirrosta sitten sain. Isompi järkytys tuo huono hedelmöittyminen oli, meissä on jotain vikaa.
Siis ihan aikuisten oikeasti vikaa. Näin se elämä joskus menee.
TykkääTykkää
Anniina (mihinköhän kohtaan tää vastaus nyt tulee?) mäkin ajattelen, että mun munasoluissa on pakko olla jotain häikkää, kun niitä näköjään on, mutta mitään ei tapahdu. Onneksi teidän tavaroista tuli se yksi alkio (ja eikös eri kerroilla voi olla erilaiset tulokset?) niin on varmaa, että se on mahdollista. Mutta tosi epistä ja ymmärrän, että huolestuttaa. Tsemppivoimamyötätuntoa!
TykkääTykkää
Kiitos Hilkka. Voi olla että ensi kerralla kokeillaan myös icsiä kun ei tuo tulos häävi ollut. Ihan tosi paljon jaksamista sullekin, on ihan normaalia että pipo kiristää välillä.
TykkääTykkää
Ehkä parempi, että pipa kiristää kun lentää maahan 🙂 Kivaa viikonloppua!
TykkääTykkää
Tunne, että vieraantuu siitä rakkaasta kumppanistaan – ihmisestä, jonka kanssa on sananmukaisesti jyystänyt menemään raskaustoiveineen kiertotolkulla, on tosi pelottava. Meillä on auttanut se, että pysähdytään, puhutaan ja ollaan vaatimatta.
Tällä hetkellä se on sitä, että molemmat istuvat kotihousuissa omilla koneillaan ja päivät tuntuvat välillä ihan lipuvan käsistä. Ei tämä tunnu elämältä isolla E:llä, mutta kyllä tämä silti tuntuu elämältä – meidän kahden sellaiselta.
Kerran viikossa meillä on treffit. Silloin pistetään päälle jotain parempaa ja löydetään toisemme uudelleen vaikkapa viinilasillisen äärellä.
Takana on jotain parempaa, mutta niin on edessäkin. Siihen mä uskon.
Halauksia Kertulle ❤
…ja siihen hemmetin jouluun on vielä niin pitkä aika, että älä nyt hyvä ihminen sitä vielä ota taakaksesi! Yksi kynttilä silloin tällöin on aivan hyvä.
TykkääTykkää
Kiitos Keiju. Meilläkin on kotihousut ja läppärit. Olis varmaan hyvä ottaa ohjelmaan myös treffit.
Tosin mulla on pelonsekainen suhtautuminen parisuhdetreffeihin, koska kokeiltiin niitä edellisessä parisuhteessa parisuhdeterapeutin määräyksestä siinä vaiheessa, kun oli vissiin jo liian myöhäistä.
Mutta nyt Susi sammutti yölampun. Kiirehdin lopettamaan puhelimen räpläyksen. Hyvää yötä ja kiitos viestistä.
TykkääTykkää
Hei Hilkka! Oon jotenkin järkyttynyt tästä teidän taukopäätöksestä, mutta puhtaasti itsekkäistä syistä, mulle on ollut meinaan jotenkin tosi tärkeää, että ollaan edetty tässä samaan tahtiin ja vaikka en usein ole kommentoinut, olen silti päivittäin tätä blogia seurannut ja nyt tuntuu, et jäin ihan yksin. Samaan hengenvetoon ihailen sun rohkeutta pitää taukoa, mikä kuulostaakin hyvin järkevältä stressin, paniikin, elämänhallinnan, parisuhteen ja ties minkä kannalta. Itselläni on vain niin kova paniikki omasta iästä ja ajan loppumisesta (oon sua pari vuotta vanhempi), enkä siksi uskalla jättää yhtään kiertoa väliin. Me oltiin nyt siis toissapäivänä eli maanantaina neljännessä inssissä ja tällä kertaa eri lääkärillä, kun oma oli lomalla ja tuli jotenkin luottavaisempi olo koko prosessin suhteen, vaikka siinäkin vähän säätöä ja pelkoa mukana oli. Ajattelin tällä kertaa koittaa positiivista asennetta, sitä pessimismiä kun on tässä viljelty, eikä se ole yhtään hillinnyt pettymystä, tosi raskaasti otin nämä elo- ja syyskuun inssien negat. Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtyä sinne hevihoitojen puolelle ja siihen liittyy niin paljon pelkoja, kauhua ja taikauskoa, että en oikein uskalla sitävielä ajatellakaan.
Rentoutukaa ja ladatkaa nyt rauhassa akkuja ja keskittykää toisiinne, ei ne hoidot mihinkään katoa. Mä yritän omaksua sun optimismia ja odotella tuloksia 4.11. asti ja olla ajattelematta vielä seuraavaa vaihetta. Kirjoitathan edelleen tänne paussin aikanakin ajatuksistasi, lukijoita kyllä riittaa 🙂 ja tosi hvä juttu se terapeutille meno, tässä prosessissa kaikki apu on tarpeen ja suotavaa, yksin ei tartte jaksaa.
TykkääTykkää
Miriam! Voi et oo yhestään, nyt pitää miettiä kaikkia tuntemattomia kanssatahkoajia. Meitä on onneksi maailmassa niin monta, että (onhan tän oltava matemaattisesti totta, osaako joku laskea?) aina joku jossain piikittää täsmälleen samaan aikaan kuin sinä.
Voi kun tää inseminaatio tärppäis, niin teidän ei tarttis alkaa hevihoitoihin. Pidän ihan hirveesti peukkuja 4.11. varten ja toivotan kaikkea superhyvää!
Nyt ihan eka superhyvää yötä!
TykkääTykkää