Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen vieraili hiljattain Väestöliitossa. Hän puhui sukupolvista ja perheessä saadun alkupääoman merkityksestä lapsen elämässä. Järvisen mukaan ajatus siitä, että omalla taustalla on ollut ja on merkitystä omassa elämässä, kolahtaa usein vasta joskus kolmenkympin jälkeen. Lapset eivät asiaa ajattele ja nuoret elävät itsenäistymisen aikaa. Vanhemmilla ei tuolloin nähdä olevan suurta roolia siinä, millaisia mahdollisuuksia itselle avautuu.

Järvinen puhui sosiaalisesta tunnistettavuudesta, joka ilmenee esimerkiksi nuoren hakiessa töitä. Osa nuorista tuntuu hallitsevan työhaastattelutilanteen sujuvasti ja käyttäytyy oikealla tavalla – eikä kyse ole vain luonteenlaadusta. Vanhempien sosiaaliset ympyrät ja kotona opittu tapa käyttäytyä voivat näkyä vaikkapa siinä, kuinka paljon epävarmuutta työhaastattelun yksityiskohdat nuoressa aiheuttavat. Miten pukeutua ja miten puhutella haastattelijaa? Milloin tulisi kätellä (ja kuinka lujaa pitää puristaa) ja mistä on sopivaa puhua? Miten juoda kahvia, kun pitäisi samalla keskittyä haastattelijan kysymyksiin? Montako keksiä saa syödä?

Suomessa on näyttöä siitä, että ulkomaalaistaustaisia syrjitään työnhaussa. Työhaastatteluun pääseminen voi vaikeutua pelkästään ulkomaalaisen nimen takia. Mutta entä sitten, kun sinne saakka pääsee? Maahanmuuttajilla on kovasti kirittävää, jotta erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa osaisi käyttäytyä kuten kuuluu. Se voi olla vaikeaa erilaisista perhekulttuureista tuleville suomalaisillekin.