Tänä syksynä kirjoita kirje

Kuluneena kesänä kirjoitin lapsilleni kirjeet syntymäpäivien kynnyksellä. Kirjeet täyttyivät tunteikkain muistoin raskauden kuukausista, syntymien päivistä ja vauva-ajoista. Rivi toisensa jälkeen äidin kohtuullisen tuoreita muistoja pienokaisten elämien ensihetkistä sekä kuvausta siitä, miten vauvan kohtaaminen tässä ajassa ymmärretään. Kyynelsilmin taittelin kirjeet äitiyspakkauksen uumeniin, pehmenneiden vauvanvaatteiden ja rakkaimpien vauvalelujen sekaan, muistoksi muiden joukkoon. Sitten joskus, kun he ovat aikuisia, he voivat avata kirjeet ja kuulostella äitinsä ajatuksia näiltä varhaisilta vuosilta. Ja palata näihin päiviin sittenkin, kun minua ei ole enää niistä heille kertomassa.

Kirjeitä kirjoitin teinityttönäkin. En niinkään kirjekavereille, vaan ihan itselleni, ja yleensä juuri syntymäpäivän korvilla. ”Avaa vasta aikuisena” tai ”Saa avata 16-vuotissynttärinä” olin juhlallisesti raapustanut kuoriin. Kirjeiden lukeminen vuosien kuluttua oli aina yhtä pysähdyttävä hetki. Kaunokirjoituksella oli kaarreltu toiveita tulevaisuuteen, punnittu murheista selviämistä ja sitouduttu haaveisiin nuoruusikäisen voimallisella tahdolla. Kuinka moni haave oli toteutunut ja murhe purkautunut vuosien matkassa. Ja kuinka montaa hyvää ja huonoa ei onneksi voinut aavistaa.

Kirjeitä kirjoitan vieläkin, ihan työajalla. Monet seksuaalista väkivaltaa kokeneet asiakkaani ovat terapiavuosien aikana kirjoittaneet kirjeitä väkivallan tekijöilleen ja läheisilleen, jotka jättivät heidät yksin kaikkein vaikeimman edessä. Kirjeitä ei ole lähetetty, mutta ne ovat täyttyneet kaikista tunteista ja sanoista, joita sydän on syvyyksissään kipeästi kokenut. Joskus kirje on poltettu, revitty tai syötetty silppurille, kun puristava tunne on saanut selkiytyä sanoiksi ja käsitteiksi.

Terapiasuhteen päättyessä olen saanut muidenkin asiakkaiden kanssa kirjoittaa kirjeitä. Jäähyväiskirjeen saa sekä asiakas että terapeutti, ja ne luetaan toisille viimeisellä kerralla ääneen. Ainutlaatuisen koskettava ja syvä pysähtymisen hetki yhteisen matkan kalkkiviivoilla.

Tänä syksynä pyydän, että sinäkin kirjoitat kirjeen. Kirjoita se itsellesi tulevaisuuteen toivomuksia heitellen, huoliasi availlen ja haaveisiisi sitoutuen. Tai kirjoita lähettämättä hänelle, josta kannat sisälläsi surua, pettymystä tai vihaa. Kirjoita omalle lapsellesi, aikuiselle tai pienelle, menehtyneelle tai tulematta jääneelle. Kirjoita kirje vanhemmallesi, hänelle, joka on jo mennyt tai joka ei koskaan lähellesi tullutkaan. Tai kirjoita kirje rakkaallesi rakkaudestasi, yksinäisyydestäsi, ikävästäsi ja siitä mihin suuntaan haluaisit kulkea hänen kanssaan.

Pimenevissä syysilloissa ota kynä käteen, istahda aatoksiisi ja kirjoita kirje.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s