Kävin äsken ostamassa raskaustestin. Olin päättänyt olla järkevä ja ostaa halvimman, kahden kappaleen pakkauksen vajaalla kahdeksalla eurolla.

Mutta mitä jos se ei ookkaan hyvä?

Merkki oli tuntematon. Oliskohan se niitä, mihin tulee viivan paikka, jota voi erehtyä luulemaan oikeaksi, mutta hailakaksi viivaksi?

(Yksinkertaisimmat raskaustestit on siis sellaisia, joita käytetään virtsassa ja joihin sitten ilmestyy yksi tai kaksi viivaa. Kaksi viivaa tarkoittaa, että pissaaja on raskaana.)

Seuraavaksi pidin kädessäni toiseksi halvinta testiä, Apteekin oma -merkkistä. Yksi vajaalla kahdeksalla eurolla. Tällaista käytin viimeksi. Siihen tuli hailakka viiva, jonka tulkinnaksi paljastui kolme päivää myöhemmin ”hedelmöittynyt, muttei kiinnittynyt kunnolla kohtuun”.

Muistin miten hermostuttavaa oli säntäillä vessan ja olohuoneen väliä etsimässä luotettavinta valonlähdettä ja epäillä omien silmien toimivuutta. (Mittasin silloin testiaikaa kännykän sports trackeristä ja huomasin jälkeenpäin, että gps oli piirtänyt säntäilystäni tiukan syhryn, joka kuvasi täydellisesti mielentilaani.)

Ostin kaikista kalleimman vaihtoehdon, yhden digitaalisen testin vajaalla 16 eurolla. Siihen ei tule viivoja, vaan teksti ”ei raskaana” jos en ole raskaana, teksti ”raskaana 1-2” jos on käynyt samalla tavalla tyhmästi kuin viimeksi, ja teksti ”raskaana 2-3” jos oisin ihan oikeesti raskaana.

Ou pliis, sanoispa se Raskaana 2-3.

Jos sanoo, lupaan olla tarkan markan ja maalaisjärjen ihminen, joka ei hamstraa uusinta vauvateknologiaa.