Viikonlopun siilienne

Image

Ihminen tarvii toivonkipinöitä. Siksi me ollaan toukokuusta lähtien kytätty siilejä hyvän onnen enteinä. Meinasin vähän, että siili vaihtuisi mäyrään, koska sellainen sattui kohdalle viime kuussa. Järki kuitenkin voitti, koska mäyrä on paljon harvinaisempi kuin siili – varsinkin kaupunkioloissa.

Tänä viikonloppuna nähtiin tämä. Tieliikenneasetuksen sanankäänteitä lainaten merkki varoittaa tienkohdasta, jolla liikkuu tavallista runsaammin siilejä.

Onko tulkittava hyväksi vai huonoksi enteeksi, että näkee tällaisen liikennemerkin, muttei näe yhtään siiliä?

Pakko olla hyvä merkki. Muuten viikonlopun saldosta ei tule kaksista. Raskausoirerintamalta ei mitään uutta ja musta on tulossa hirviö.

Olen flunssassa ja itsesäälissä. Pitäis tehdä yksi kakkostyön työ (nää hedelmöityshoidot on kalliita) ja istun toista päivää tuijottamassa ruutua saamatta tehtyä mitään muuta kuin säälittyä itseäni ja kiukuteltua.

Kiukkuni on keskittynyt rakkauteen, jota mieheni tuntee rasioita kohtaan. Meillä on niin monta tyhjää margariini- ja jäätelörasiaa, etten ole vähään aikaan laskenut. Sanonko mitä mieltä oon rasioista? Ne on:

  • Just sen verran eri mallisia, ettei ne mee pinoon ja ne täyttää kaappitilan, joka on alunperinkin pieni.
  • Niin kevyitä, että kun niihin koskee, ne alkaa välittömästi lennellä ympäriinsä.

  • Törkeen rumia (varsinkin kaappitilaa viemättömässä käyttötarkoituksessaan, Suden nippeleiden ja nappeleiden säilytysrasioina meidän makuuhuoneen hyllyllä).

Rasiamarinassa ei ole tietysti mitään järkeä.  Mua oikeesti vaivaavat asiat on luultavasti ennemminkin:

  • Teinkö väärin kun vaadin, että muutetaan paikkaan, josta Susi ei saa töitä ainakaan vähään aikaan?
  • Onko meillä koskaan runsaskaappitilaista keittiötä, joka sijaitsee aina samassa maassa ja johon hankitaan hienoja rasioita kaupasta? Haluanko sellaista ja mitä järkeä mun on haluta sellaista ainakaan siinä tapauksessa, jos meille ei tule lapsia?

  • Mitä meidän suhteelle käy, jos niitä lapsia ei pian tule? Vauva- ja pikkulapsiaika ei ole otollista aikaa korjata lapsettomuuden aikana syntyneitä säröjä, eikä varsinkaan repeämiä.  

 

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , , , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

4 thoughts on “Viikonlopun siilienne

  1. Selkeästi hyvä merkki! Huomaa myös että näissä merkeissä on myös se, että ne ei lakkaa olemasta voimassa, vaikka välillä tilanne näyttäisi huonolta, esim. joku hoito ei onnistu. Siinä tapauksessa ne viittaa pidemmälle tulevaisuuteen. Ja lisäksi ne ennustaa myös parisuhteen kehitystä pitkällä aikavälillä. 🙂

    Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s