Työssäni tapaan usein ihmisiä, jotka vaativat kiihkeästi apua ja toisaalta eivät ole valmiita ottamaan sitä vastaan. He elävät toistuvissa kriiseissä ja eivät voi luopua mistään. He uskovat hallitsevansa kaiken ja jättävät ongelmat toisten ratkottaviksi. Kyseessä on vakava riippuvuushäiriö.

Riippuvuus on usein ristiriitainen asia, toisaalta se tuo välittömiä mielihyvän tuntemuksia, toisaalta siitä koituu haittaa sekä itselle että toisille ihmisille. Riippuvuuteen kohdistuva sosiaalinen paheksunta tuottavat tarvetta salata ilmiö tai sen kielteisiä seurauksia vähätellään.

Vaikeimmistakin riippuvuuksista on kuitenkin mahdollista vapautua. Tämä edellyttää ongelman myöntämistä ja päätöstä tehdä asialle jotakin, sekä aktiivista otetta muutostyöskentelyyn. Onnistumista edistää se, jos ympärillä on henkilöitä, jotka ovat valmiita tukemaan uuden elämän omaksumisessa.

Alussa joutuu hyväksymään ongelman vakavuuden ja käymään läpi menetykset omassa elämässään (työ, parisuhde, ystävät, harrastukset). Pyrkimys lempeään, arvostavaan ja tunteita kuuntelevaan keskusteluun itsensä kanssa kannattaa. Mitkä ovat oman elämän tärkeitä arvoja? Mitä taitoja haluat kehittää, saavuttaaksesi tavoitteen?

Muutokseen pitää myös motivoitua. Muutokseen liittyy oman toiminnan havainnointia, mielialojen monitorointia sekä niiden kirjaamista.

On tarpeellista laatia oma selviytymissuunnitelma sekä suunnitelma retkahdusten varalle. Mielihaluyllykkeet saattavat olla voimakkaita. Toisinaan on tärkeää saneerata esimerkiksi elinympäristöstä haittaavat ja yllyttävät tekijät (kännykkä, netti, luottokortti).

Hyväksyntä on muutoksen edellytys. Olemalla avoin tosiasioille, oppii ymmärtämään mitä seuraavaksi tulee tehdä tilanteen korjaamiseksi. Hyväksyntä vapauttaa jäykistä toimintamalleista uusien vaihtoehtojen löytämiseen ja luovaan ongelmanratkaisuun.

Hyviä kysymyksiä itselle ovat seuraavat: Mikä tässä on kaikkein vaikeinta hyväksyä? Onko jokin pieni ja vaatimattomaltakin tuntuva osa, jonka hyväksyt ja mikä on helpointa hyväksyä? Hyväksynnän tahtotila tarkoittaa tietoista päätöstä katsoa ja sietää todellisuutta sellaisena kuin se on, pyrkimättä pakenemaan tai välttämään sitä tai pyrkimättä arvostelemaan tai tuomitsemaan sitä.

Todetaan vain tosiasiat, mennään tavoitteita kohti ja vapaudutaan.