Rakkauden vuodenajat

Kevät

Keväästä se usein alkaa – rakkauden ensihuuma ja intohimon tulinen palo. Silmujen ilmestyminen, äkkinäisesti vihertyvä maa ja kirkkaista kirkkain valo. Rakkauden alku huumaa päätä ja kehoa.

Rakkauden kevät on täynnä tuoksuja tulevaisuudesta, nousevia unelmia ja saippuakuplia rakkaudesta. Kevään rakkaus on yhteensulautumisen aikaa. Ei ole minua, eikä sinua, on vain me. Olet täyttymykseni, olen unelmasi, ajattelee rakkaus kevään korvilla.

Joku uskaltaa rakastaa vain keväässä. Sen kihelmöivä uutuus vie mennessään yhä uudelleen ja uudelleen. Tunne toisen polttavasta ihastuksesta merkitsee omaa olemassa oloa, eikä uskallusta syvempään rakkauteen ehkä ole. Kesän tai syksyn syvemmät värit tuntuvat liian raskailta, eikä niiden kukintoa jaksa tavoitella. Kevään kepeydessä on puolensa, mutta asumaan rakkaus ei siihen jää. Keväässä rakkaus syntyy, mutta muissa vuodenajoissa syventyy ja sitoutuu.

Kesä

Kaikessa huumaavuudessaan on onni, että intohimon kevät tasaantuu kesäksi ajan myötä. Muutoin jäisivät maailmassa työt tekemättä, lapset hoitamatta ja unet nukkumatta. Rakkauden kesä on vihreä ja virkeä, mutta jo kevättä tasaisempi. Huuman lisäksi rakkaus alkaa saada sävyjä sitoutumisesta, ystävyydestä ja kumppanuudesta. Kevään hento vihreä muuttuu vakaammaksi väriksi, jossa sitoutuminen toiseen vakiintuu.

Kesä alkaa näyttää suuntaa myös erillisyydelle, uskallukselle olla yhdessä erillisinä ja erilaisina ihmisinä. Ollakin kaksi yhdessä, eikä vain yhtä yhdessä. Kesä on kepeä, kukinnossaan laaja, mutta hedelmissään hutera. Rakkauden kesässä pohditaan uskallusta siirtyä syksyyn, syvään ja sitoutuneeseen rakkauteen. Kesä voi vaihtua viileydeksi, jos syksyyn ei uskalla kypsyä yhdessä. Sitoutumisen pelot ja itsensä paljastamisen vaikeus pitää kesän kukintona, joka kuihtuu viileänä ja hedelmättömänä.

Syksy

Syksyn sävyt ovat rakkaudessa tummemmat. Illat ovat hämäriä, eikä valo enää sokaise. Valo on lämmin ja lempeä, missä voi levähtää yhdessä.

Syksyllä puut riisuutuvat lehtipuvuistaan. Yhtä lailla rakkauden syksy on paljas ja siksi erityisen herkkä. Alkuajan huuma ja idealisoituneet mielikuvat kumppanista sekä parisuhteesta ovat alkaneet korvautua realismilla ja kokonaisvaltaisuudella itsestä ja toisesta, hyvässä ja huonossa. Rakkauden syksyyn liittyy myös tunteita pettymyksestä. Toinen ei ollutkaan unelmieni puoliso, joka muuttaa kaiken. Enkä itse ollut sen ihmeellisempi kuin ennenkään. Juuri rakastumisen rauhoittuessa rakkaus voi alkaa syvetä. Olen tässä, aivan tällaisena – ja siltikin sinussa lujasti rakastettu.

Syksyn syvä rakkaus on turvaa ja rauhaa. Sitoutuminen yhteen erillisinä on tietoinen ja turvallinen valinta. Synkemmät värit haastavat ja ajoittain nostattavat syysmyrskyä. Myrskyaalloilta on tärkeä saada palata turvasatamaan, takaisin toisen kainaloon. Syksyn sitoutunut rakkaus ei kaihda ajoittaista kovaakaan tuulta.

Syksyllä kesän hedelmät ovat kypsiä poimittavaksi. Rakkauden syksy on ennen kaikkea mahdollisuus, johon tarttuminen ratkaisee paljon.  Rakastelut syksyn väreissä ovat intiimejä kohtaamisia, rehellisiä rakasteluita. Syksyn vuodenajassa alkaa on selvää, ettei toinen ole onneni tae, vaan hedelmät on tuotettava yhdessä, erillisinä ihmisinä, yhdessä.  Syksy on sekoitus valoja ja varjoja – ja juuri siksi niin kokonainen.

Talvi

Kaikki eivät koskaan kohtaa talvea, mutta moni rakkaus kariutuu talven tuiskuihin. Pitkissä suhteissa rakkauden talvi on useimmille tuttu. Talvi on aikaa, jolloin rakkaus on koetuksella ja sen lämpö tuntuu liian kaukaiselta.

Joskus talvi muuttuu ikijääksi. Siinä ei elä, eikä liiku mikään. Ikijäässä oleva rakkaus voi näyttää kulissina kauniilta, mutta on sisältä tyhjä ja kolea. Ehkä rakkaudelta ei voi pyytää enempää, ehkä en ansaitse mitään muuta, ajattelee ikijää.

Rakkauden talvessa lämpö on jään ja lumen alla.  Jäinen talvi voi paradoksaalisesti olla myös turvallinen. Kun rakkautta ei edes yritä, vaan antautuu talvelle taistelematta vastaan, ei ole vaaraa joutua sokaistuksi kevään valosta. Parempi tuttu helvetti kuin tuntematon taivas. Toisaalta, ei voi koskaan kokea lämpöä, jos ei uskalla ulos talvesta.

Leudosta talvesta selviää vähemmällä, mutta ankaraan talveen tarvitaan vahvat vastineet. Joskus apua talveen tarvitaan ulkopuolelta, jos omat voimat ja ymmärrys eivät riitä. Rakkauden talvessa yhteys parin välillä on kadonnut tai liukunut pysyvästi jäisille laduille. Toinen vetäytyy, toinen vaatii – ja molemmat kärsivät vieretysten yksinäisyydessään. Kun uskaltaa yhdessä asettautua uudelleen auringolle jäätä sulattamaan, voi jälleen kohdata kevään valon.

Lisää aiheesta rakkaus

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s