Unohdus

Macholandiassa sanotaan now-now, kun joku hetki on totisesti käsillä. Now-now on viimeinen ilta lelliaikuisena tänä vuonna. Iskä ja Susi katsoo jalkapalloa ja äiti nukkuu.

Opinnäytetyö ei tullut vieläkään valmiiksi, mutta Susi on karsinut vesakot koko tontilta. Ja kohdannut prosessissa mäyrän! (Mäyränhän täytyy olla moninkertaisesti parempi enne kuin siilin?)

Tänä aamuna opiskeltiin ja karsittiin niin antaumuksella, että piikittäminen unohtui.

Tähän inseminaatiohoitoon siis kuuluu, että noin kuuden päivän ajan piikitetään kerran päivässä mahaan hormonia, jolla varmistetaan että tuotan 1-2 mehevää munasolua. Puolitoista vuorokautta ennen varsinaista inseminaatiota piikitetään vielä toista (superkallista) hormonia joka irrottaa munasolut, jotta ne on liikkeellä samaan aikaan kun kohtuun ruiskutettava sperma.

Vaikka viimeksi elvistelin piikittämisen olevan yksinkertaista ja kivutonta, nyt kävi selväksi etten osaa tai halua tehdä sitä itse.

Se kyllä olis yksinkertaista ja kivutonta. Mun elämässä vaan on vaikka kuinka monta asiaa, jotka voisin opetella tekemään itse, mutta silti heittäydyn avuttomaksi. Niin kuin se iskuporakoneella poraaminen, paitsi että arvoisin piikittämisen noin 5 kertaa helpommaksi kuin poraamisen.

Susi tuli puskasta piikityskynän varteen ja meni takaisin puskaan.

Jäin selälleni makaamaan ja mietin:

Sattuisko piikittäminen tai jäiskö siitä jälkiä tai tulisko havaittavia hormonioireita, jos olisin tosi hoikka?

Miten voin unohtaa jotain, mikä on välttämätöntä elämän tärkeimmän asian onnistumiselle?

Tää ei ollut ensimmäinen kerta. Hoitoja edeltäneessä kuukautiskierrossa kartoitettiin verikokeilla ja ultraäänitutkimuksilla, että mun keho varmasti toimii ja missä aikataulussa.

Silloin unohdin käydä yhdessä verikokeessa. Kokeella piti varmistaa, että ovuloin ja (muistaakseni) että ovulaatioon liittyy varmasti keltarauhashormonia. (Voiko ovuloida ilman keltarauhashormonia?)

Muistan tarkalleen, millaisen järkeilyn suoritin töiden ja kierron kannalta parhaasta mahdollisesta ajankohdasta. Olin jopa merkinnyt kalenteriini kaksi vaihtoehtoista aikaa laboratoruokäyntiä varten. Päästäni ei kuitenkaan löytynyt valjuintakaan muistijälkeä itse käynnistä. Tajusin unohtaneeni vasta, kun lääkäri ei löytänyt kokeen tulosta koneeltaan.

Tai siis en ollut unohtanut, vaan olin luullut käyneeni. Olo oli vähän samanlainen kuin kerran vuosia sitten, kun koputin oman toimistoni oveen sisältä päin, koska luulin olevani jo käytävän toisella puolella pomoni toimiston oven takana.

Verikoeunohdus oli onneksi mahdollista korjata, koska kierron kartoitusta seuraava lääkäriaikani  oli sellaisessa vaiheessa kiertoa, kun ultrasta pystyi vielä päättelemään, että olin ovuloinut ja hommaan oli liittynyt keltarauhashormonia.

Mutta miten voin unohtaa?

5 thoughts on “Unohdus

  1. Kyllä sitä vaan voi unohtaa.. valitettavasti…
    Itse olen laittanut kännykkään hälytyksen aina siihen aikaan, kun joku lääke pitää ottaa. En luota omaan muistiin, varsinkin kun sama rutiini toistuu usean päivän ajan. Usean kerran olen hetkeä aikaisemmin ajatellut lääkitystä, mutta sitten hätyksen aikana tajunnut ”ai niin, se lääke!”

    Nyt puhelin on ohjelmoitu klo 10 ja 22 hälyttämään ”sumutus”. Eli 2. ICSI on alkanut nenäsumuttein. Ensi tiistaina on edessä sauranta UÄ ja piikityksen aikataulun päättäminen. Punktio on suunniteltu viikolla 37. Toiveikkaana täällä eletään liikoja tulevaa miettimättä…

    Tykkää

  2. Joo, munkin pitää asentaa hälytys. Seurantaultra oli tänään iltapäivällä ja olen tarkistanut jo kahdesti muistiinpanoistani, että pitihän Pregnyl pistää tänään eikä huomenna.

    Viikko 37 on siis syyskuun toinen kokonainen viikko? Kuinka pian punktion jälkeen seuraa jatkotoimenpiteitä? Ja onko se jatkotoimenpide siis sen icsitetyn alkion siirto kohtuun? Ja onko sulle tullut jotain oireita hormonista, jota sumuttelet?

    Tykkää

    • Minuun tuo sumute vaikuttaa oikeastaan vain positiivisesti. Olen iloinen ja energinen. Ei tietoakaan vaihdevuosioireista. Joten hyvin voin ’unohtaa’ koko asian toistaiseksi. Ja kun kerran on kokenut hormoonihoidot, ei tarvitse jännittää tulevaa. Helpolla pääsen siis. 😉 Eikä ne pistoksetkaan viimeksi suurempia oireita teettänyt, joten ei syytä huoleen. Piikityskammokin on selätetty viimeksi, joten tämä käy jo vähän liian rutiinilla…

      Punkitio tosiaan tehdään siinä syyskuun tokalla viikolla. Kesällä suunniteltiin jopa edellistä viikkoa, mutta kesällä kierto on vähän pidentynyt ja hoito alkoi siten myös myöhemmin. Ainakin viimeksi punktion jälkeen alkion siirto tehtiin heti parin päivän päästä (maanantaina punktio, keskiviikkona siirto). En tiedä, eroaako ICSI tästä, kasvatellaanko alkioita pidempään.. Se selvinnee ensi tiistaina, kun tapaan oman lääkärin. Tämän hoitokierroksen alussa kävin eri lekurin luona, eikä hän juuri mitään ylimääräistä puhunut, enkä sit kysyny. Olen nyt vuoden aikana käynny aika monta kertaa klinikalla ja tavannut kahdeksasta lääkäristä viisi eri tätiä, joten olen oppinut, kenen kanssa juttu luistaa ja kenen ei. 😀

      Miten se teidän aikataulu? Onko inssi tällä viikolla?

      Tykkää

      • Juu on, huomenna!

        Hei mieti mikä loistotulevaisuus sulla on edessä, jos oikeidenkin vaihdevuosien myötä vaan energistyt – toivottavasti kaikki maailman syntymättömät vauvat tajuaa, että nyt olis jaossa mahtavat geenit!

        Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: Viikonlopun siilienne | Väestöliiton blogi

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s