Miltä naisen sisällä ei näytä

ImageTässä aiemmin mainitsemani  esimerkki huonosta ihmisen biologian tuntemuksestani. 

Piirsin  kaavion muutama kuukausi sitten odotellessani klinikan käytävällä pääsyä ensimmäistä inseminaatiota edeltäneeseen ultraan.

Etsi viisi virhettä.

No pahin on, että näkemykseni mukaan munanjohtimet on yhteydessä emättimeen, ei kohtuun.

Ilmankos luulin, että kun sperma inseminaatiossa ruiskutetaan kohtuun, vältetään kohdun ulkopuolisen raskauden riski.

Ja jos nainen olisi oikeasti rakennettu näin, miettikää miten kauheeta kiirettä munasolun pitäis pitää matkalla kohtuun, ettei se joudu vahingossa peniksen runnomaksi. Ja sitten se  punkisi tuosta kohdunsuusta läpi.

Tässä hedelmallisyys.fi -sivuilta lainatussa kaaviossa näkyy, miltä naisen sisällä oikeasti näyttää.

Image
En ymmärrä, miten olin saattanut ajatella tän näin väärin. Kieltämättä olen tehnyt kaikkeni vältelläkseni luonnontieteitä. En välitä miten vaikkapa sumu, sateenkaari tai salamat syntyy. Riittää, että ne on kauniita. Ja vaikka on tosi siistiä nähdä ja kuulla, sarveiskalvot, tapit ja alasimet on musta vaan ihan sairaan tylsiä.

Pidän suurena saavutuksena, että opin Krisseltä kuusi vuotta sitten, että aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Ja osasin soveltaa tietoa ymmärtääkseni, miksei Afrikan itärannikolla voi katsella meren taa laskevaa aurinkoa niin kuin länsirannikolla. Ihmisruumiin tuntemuksessa ainoa vastaava juttu on ollut että olen osannut ulkoa kaikkien niiden lihasten nimet, joiden jumit aiheuttaa infernaalista päänsärkyä.

Mutta etten hedelmöityshoitojen jo alettua tiennyt, miltä naisen sisällä näyttää? Vaikka olin aikuiselämäni aikana nähnyt tällaisen kaavion varmasti vähintään 20 kertaa gynekologin pöydällä. Ja vaikka lääkäri oli jo selittänyt mulle, mitä inseminaatiossa tapahtuu.

Susi onnistui silti pistämään paremmaksi. Käsittämätöntä. Se on mun luonnontiedeauktoriteetti, eli kertoo vähän väliä miten asiat toimii.

Sain eilen saunassa vihdoin otettua puheeksi lahjamunasolun mahdollisuuden. 24 päivää 21 tuntia ja 45 minuuttia sen jälkeen kun olin tajunnut, että sellainen vaihtoehto on olemassa – luultavasti ahdistelemattomuusennätykseni.

Pienen hiljaisuuden jälkeen Susi kysyi: ”Mutta tulisko sille silti sun luonteenpiirteet ja persoonallisuus?”

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s