Lelliaikuinen osa 2: paluu

Yllättäen kävi mahdolliseksi olla taas melkein viikko äidin hiirulaisena maalla! Suden olis tarkoitus raivata pusikkoa ja mun olis tarkoitus kikistää opinnäytetyön loppu.

Täällä ollaan. On yö. Avoimesta ikkunasta kuuluu puut kovassa tuulessa ja vierestä Suden melkein-kuorsaus. Huomattava parannus viime yöhön, jonka äänimaailmaa hallitsi roskiksen kansien paukuttelu ja kovaääninen riita työvuoroista.

Ehdin Helsingissä saada voimaantumisen kokemuksia sisäisen valittajanaiseni löytämisestä. Jos kaipaatte omaanne, suosittelen muuttamaan ravintolan naapuriin. Sitä elämänhallinnan tunnetta, joka koituu, kun nelistää kello 01 parvekkeelle napaan ulottuvassa virttyneessä topissa ja saa pidettyä äänensä kohtalaisen arvokkaana huutaessaan (ei täysiä, vaan silleen sopivan kuuluvalla äänellä) yrittävänsä nukkua!

Mutta asiaan. Kävin aamulla lääkärissä. Uutiset ym:

1) Meille tehdään tässä kierrossa toinen inseminaatio, samanlainen kuin kesäkuussa tehty. Hormonin piikittäminen alkaa nyt perjantaina ja ensi keskiviikkona on seurantaultra, jossa tarkistetaan ettei munarakkuloita ole tulossa enempää kuin kaksi. Jos ei, inseminaatio on todennäköisesti ensi viikon perjantaina. Sitä seuraa taas kaksi piinaviikkoa ennen kuin voi tehdä raskaustestin.

2) Älkää hyvät ihmiset sooloilko näihin hoitoihin määrättävien lääkkeiden kanssa. Minähän päättelin viime kerralla, ettei voi olla haitaksi, jos käytän loputkin paketissa olevat lugesteronit.

Lääkäri oli selvästi sanonut, että kohdun limakalvoa tukevien Lugesteron-kapseleiden ottaminen lopetetaan siihen päivään, kun tehdään raskaustesti. Mutta ajattelin, että kun testi kerran oli ehkä positiivinen / ehkä negatiivinen monta päivää, niin ehkä otan näitä lugesteronejakin vielä.

Jos niitä ottaa pidempään eikä ole raskaana, saattaa kuulemma käydä niin, että seuraava kierto menee sekaisin niin, että on pakko pitää välikierto ennen seuraavaa hoitoa. Nyt väli tuli muutenkin, kun klinikka oli kesätauolla.

Lääkäri selitti tarkan syynkin, mutta mun ihmisen biologia on niin hataraa (löysin tänään kassin pohjalta havainnollistavaa materiaalia siitä miten hataraa – postaan kuvan lähipäivinä) etten edes yritä toistaa.

Mutta nyt unta, hyvää yötä!

9 thoughts on “Lelliaikuinen osa 2: paluu

  1. Oi ihanaa, onnea uudesta raskautumisen mahdollisuudesta! Tsemppiä myös piikittelyihin (omaa vuoroani odotellessa..) ja toimenpiteisiin. Pidähän pää kasassa ja se kuuluisa ahdistus loitolla. 😀

    Tykkää

    • Epa onko se teidän todennäköinen lokakuun hoito myös inseminaatio? Jos on, niin ainakin mulla on ainakin ekan kerran perusteella sellaista sanottavaa siitä, että mikään ei ollut kivuliasta tai aiheuttanut mitään kummallisia oireita (esim väsymystä tai erityistä turvotusta – en kyllä tosin tiedä, olisko toisin jos olis tosi hoikka, silloin ehkä vois tuntea jotain poikkeavaa). Ainoat hankaluudet oli just siellä pääosastolla. Kävi piinalliseksi odottaa, oisko vai eikö ois. kun toivoi niin hirveesti että ois. Eli voimia ja onnea matkaan!

      Tykkää

      • Me mennään suoraan IVF-hoitoihin vähentyneen munasolureservin takia, kun klinikalla huomattiin, että verestä otettu AMH-arvo on mulla turhan matala ja toisen puolen munasarja laiska ovuloimaan. Oon ymmärtänyt, että näin tehdään siksi, ettei ”tuhlata” munasoluja enempää näihin kevyisiin hoitoihin vaan kerätään hyvä satsi soluja nyt, kun vielä niitä riittää. Lääkärin sanoin ”aika ei ole meidän puolella”. Ja ikää ei mulla oo ees vielä kolmeakymmentä.

        Ainoat hoidot meillä on siis tähän asti olleet kilpirauhashormoni (veriarvot ovat vihdoin kunnossa lääkityksellä, jei) ja neljä kiertoa söin Femaria ovulaation tueksi. Oon ymmärtänyt, että noihin IVF-hoitoihin käytetyt lääkkeet periaattessa sammuttavat ensin oman hormonituotannon ja sitten toisilla lääkkeellä nostetaan tuotanto hallitusti pystyyn, kuitenkin niin, että munasoluja kehittyy ja kypsyy huomattavan paljon enemmän kuin normaalisti. Siihen liittyvä hyperstimulaation riski (eli mahan turvotus, kipu ja hengitysvaikeudet) on se mikä mua pelottaa eniten, sillä jo normikierrossa jo sen yhden munasolun poksahtaminen aiheuttaa mulle melkoisen ikävää toispuoleista alamahajuilintaa. Varmaan aika turpea olo on kun siellä kymmenittäin soluja kypsyy..
        Ja varmaan ne mielialamuutokset ovat aivan oma seikkansa, aikoinaan vedin 3kk:n ajan karseita hormonaalisia itkupotkuhepuleita pelkkien ehkäisypilleireiden aloituksen vuoksi. (hah, mitä rahan tuhlausta niidenkin syöminen on ollut, tämän kun olisikin silloin tiennyt..) 😉

        Myös tuo pääosasto kestäminen jänskättää. Oon huomannut, että mitä lähemmäs syksyä mennään, sitä enemmän tuo hiljaa haudattu vauvakuume nostaa päätään. Ehkä se on oikeutettua, sillä nyt aletaan olemaan lähempänä Pienen saamista kuin koskaan ennen (normikierron mahdollisuus 10% vrt. IVF:n onnistuminen 30%). Tai sitten sitä taas nousee pilviin ja rymähtää kertarykäyksellä turvalleen alemmas kuin on koskaan ollutkaan. Onneksi tuo komeampi osapuoli on reipas tsemppari, joka kerää mun palaset talteen ❤

        Tulipas pitkä teksti. Vissiin ollut tarvetta avautua taas 😀

        Tykkää

      • No onpas jännät paikat! Mä en tiedä noista IVF-hoidoista vielä mitään.

        Mutta tällaisen kannustavan kokemuksen voin kertoa kaverilta, jolle tehtiin useampi ivf noin 10 v sitten, myös alle kolmekymppisenä: Kysyin siltä nyt syksyllä, tuliko sille jotain oireita hormoneista tms. Sen piti miettiä ihan kamalan kauan ja sit se sanoi lopulta, että no ehkä sillä oli yhtenä yönä vähän hiki.

        Mutta tietysti tuo on yksilöllistä ja tuuristakin kiinni. Pidän peukkuja pystyssä, että teillä menee kaikki hyvin!

        Tykkää

  2. Hei Hilkka,
    löysin vasta äskettäin tämän blogisi ja luin kaikki kirjoitukset yötä myöten. Huh. Aikamoisen tunneskaalan kävin läpi elämääsi seuraten. Lohduton itku tuli parissakin kohtaa. Meillä on hoitojen kautta saatu pieni tallustaja perheeseen ja kirjoituksiasi lukiessa palautui mieleen paljon rankkoja muistoja. Välillä itkin omia muistoja ja suurimmaksi osaksi kaikkien niiden puolesta, jotka eivät vielä ole onnistuneet unelmaansa saavuttamaan. Oman lapsen kaipuu on tunne, jota ainakaan itse en onnistunut millään muulla täyttämään.

    On tosi rohkeeta ja hienoa, että jaat näin vaikean asian ihmisten kanssa, uskon että täältä moni saa tukea omiin kokemuksiinsa. Itse en aikoinani kestänyt edes sanaa lapsettomuushoidot enkä suostunut lukemaan mitään aiheeseen liittyvää. Asian hyväksyminen alkoi vasta noin vuosi lapsen syntymän jälkeen ja nyt kokemuksia onkin käsitelty jälkeenpäin. Eli olet kyllä ihailtavan vahva tämän asian kanssa.Toivotan tosi paljon voimia, jaksamista ja uskoa teille! Onnea hurjasti inseminaatioon, johan tuo ensimmäinen yritys antoi hyviä merkkejä 🙂

    Tykkää

    • Hei Hulmu, kiitos viestistä! Olen ajatellut tuota, että miltäköhän tuntuu sitten jos/kun tää elämänvaihe on onnistuneesti ohi. On kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia aiheesta(ehkä siksikin, että se on turvallisen tuntuinen tapa visioida sitä, että mekin vielä onnistutaan).

      Luulen, että mulle vois käydä niin että ensin olisin vaan helpottunut, enkä haluaisi ajatella lapsettomuutta aihepiirinä ollenkaan. Tai toisaalta ensi alkuun – ainakin vielä raskauden aikana – olis varmaan hirmu vaikeaa mieltää, ettei enää ”kärsi lapsettomuudesta”.

      Ja sitten myöhemmin vois varmaan käydä juurikin noin, että kun turvallisessa / yksityisessä tilanteessa sattuisi sopivan lapsettomuusaiheisen materiaalin äärelle tai muuten saisi impulssin ajatella asiaa – silloin varmaan uskaltaisi vihdoin päästää päähän täysin sensuroimattomat versiot satuttavimmista muistoista ja pahimmista peloista.

      Ihanaa, että onnistuitte. Onnistumisista kuuleminen antaa mulle aina toivoa.

      Hyvää syksyä!

      Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s