Luurankoja

Image

Mainitsin eilen luurangoista. Tässä muutama vanhimmasta tuoreimpaan.

Ehkä en tule raskaaksi siksi, että:

Noin 30 vuotta sitten äiti ja iskä pyysi veljen ja minut keittiöön ja kertoi, että meille tulisi sisko tai veli. Me alettiin itkeä heti, tosi kovaa. Äiti muistaa, että me sanottiin näin: ”Miten te voitte tehdä tän meille?”

Puolustus: Uutinen oli yllätys ja jo alle vuorokaauden päästä me oltiin jo innostuttu asiasta. Mutta sisko tai veli tuli ulos suihkun lattialle muutama päivä myöhemmin.

Noin 20  vuotta sitten olin hirveen rakastunut varattuun mieheen ja meillä oli jonkinlaista juttua. Miehen parisuhteessa oli raskautumisongelmia.

Puolustus: En ikinä enää aio koskea varattuun ihmiseen.

Noin 10 vuotta sitten ystävä kertoi  tekstiviestin sivulauseessa toipuvansa juuri varhaista keskenmenoa seuranneesta kaavinnasta. Vastasin viestillä, jossa luki ”no voihan räkä”.

Puolustus: en tajunnut raskauden yrittämisestä mitään ja luulin, että sanavalinnastani kuvastuisi, miten syvästi uskoin, että ystävä tulisi pian kunnolla raskaaksi – siis ettei onglema ole ylitsepääsemätön ja etten olisi suonut hänelle huolta ja surua. Enkä tiennyt että ystävä oli jo siihen mennessä käynyt läpi ihan tosi monta inseminaatiohoitoa.

Noin kaksi vuotta sitten yhtenä erityisen epätoivoisena pakkoseksiyönä Macholandiassa hakkasin Sutta ja sanoin haluavani tappaa sen.

Puolustus: mulla oli ihan hirvee olo.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

4 thoughts on “Luurankoja

  1. Niinpä niin, kuinkahan moni niistä, jotka onnistuu raskaaksitulemisessa ihan luomusti, käy läpi näin syvällisiä itseanalyyseja? Mä just leivoin oman synttäripäivänä takia kakkua (koska äiti itse kutsu itsensä kahville =)) ja kun se pohja ei onnistunu, ensimmäinen ajatus oli; minkälainen äiti ei osaa leipoa ees synttärikakkua? Sama jos joskus (=siis aika usein) menee hermo oikein kunnolla, mikä on ensimmäinen ajatus? = miten mun hermo kestää pikkusta, tän takia en oo äiti.
    Ärsyttävää mutta minkäs teet.
    Ihan samalla tavoin olen myös peilannut menneisyyttä; jos oisin silloin tehny toisin, olisinko nyt äiti? Hirveän raskasta syytellä itseään menneestä, jokainen erehtyy ja tekee huonoja ratkasuja, jopa ne jotka on jo äitejä.
    Menneisyys ei tee meistä huonompaa, tärkeintä on oppia virheistä eikä toistaa niitä.

    Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s