Avoin ja muka-avoin

Ystävällä on kriisi. Kirjuroin tähän otteen hänen sunnuntaiepistolastaan, sillä se koskettaa myös lapsettomuudesta bloggaamista:

  • Toisaalta muka-avoin julkinen keskustelu voi olla pahasta. Sellainen missä saadaan ikävä, muttei kovin syvältä kouraiseva asia kuulostamaan vakavanhassulta koettelemukselta. Sellaisen keskustelun yleisöstä voi alkaa tuntua, että AHAA tän tasoiset ongelmat on normaaleja ja hyväksyttäviä – mutta ei ne asiat joita minä tunnen tai joita meillä tapahtuu.

Huh, katse peiliin. On asioita joista en kerro tässä blogissa. Esimeriksi epätoivo jää taka-alalle, koska epätoivossa ei usein tee mieli blogata. Sen sijaan kirjoitan monista jutuista, jotka eivät ole kovin olennaisia. Esimerkiksi meidän suhteen suurin ongelma ei ole se, että Susi tykkää lepuuttaa kahvilusikkaa tiskirätin päällä.

Olen luonnoltani avomielinen, mutta meidät tunnistaa helposti ja jopa mulla on sen verran itsesuojelu- ja Sudensuojeluvaistoa, etten halua jakaa kaikkea kaikkien kanssa.

Toisaalta on myös lapsettomuuteen liittyviä juttuja, joista voisin ajatella kirjoittavani, mutten ole kirjoittanut. Melkein kaikki niistä on hävettäviä menneisyyden luurankoja. Osa kuuluu kategoriaan ”tästä vois olla hyötyä jollekin”  – ja ihan kaikki kategoriaan ”itseäni helpottais, jos kirjoittaisin tästä”.

Kirjoittamalla tulee sellainen olo kuin hallitsisi elämää. Ainakin vähän.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.