Kiitos

ImageNytkö tää kesä oikeesti loppu? Eikö äiti enää tee mulle aamupalaa valmiiksi? Kuvassa poikkeuksellinen tilanne, jossa mun on pitänyt itse muistaa lisätä maitotuotteet – olisko ollut se aamu, kun äiti oli kaupoilla mm. ostamassa uusintaraskaustestiä.

On palattava Helsinkiin, mentävä töihin ja alettava taas puolisoksi. Puolisot ei tee ihan koko päivää omia juttujaan (vaikka ne oliskin elämää tärkeempiä työ- ja opiskelujuttuja) vaan säästää energiaa niin, että ehtii tehdä jotain yhdessä. Puoliso on läsnä myös henkisesti; kuuntelee huolia ja osallistuu iloihin, vaikka olis sellainen olo, ettei mielen kapasiteetti riitä kuin omiin ongelmiin. Ja sit puolisoilla on kaikkia ikäviä velvoitteita, kuten ruokahuolto ja siivous. Eikä puoliso kai ihan hirveen mielellään käytä huomattavaa määrää energiaa siihen, että murehtii asioita, jotka tapahtuivat ennen nykyistä puolisoa.

Oon ollut tän kesän maailman hirvein lellinelikymppinen. Olen äärettömän kiitollinen vanhemmilleni tästä puolentoista kuukauden henkisestä ja fyysisestä täysihoidosta. Sain tehtyä 15 vuotta roikkuneen opinnäytetyön melkein valmiiksi. Vielä tärkeämpää, sain viettää täällä sellaisen ajanjakson, jolle osui yksi lapsitoivemaratonin tähän saakka henkisesti rankimmista jaksoista.

Ihminen on niin sopeutuvainen, että pärjää loppujen lopuksi melkein missä ja miten vaan, mutta on ollut hirveän helpottavaa saada olla juuri nyt juuri niiden kahden ihmisen kanssa, jotka rakastaa ja hyväksyy ehdoitta. Ja oli taivaallista tulla hemmotelluksi. Melkein jokailtainen rantasauna, päivittäiset tuoreet marjat, valmiit ateriat, pullat ja piirakat, uusi niskanlämmittäjäkaurapussi mikrossa polttamani tilalle, hyviä viinejä ja kävelylenkkejä. Puhetta ja hiljaisuutta sen mukaan, mitä tarvitsin. Läheisyyttä – käyn joskus aamuisin isin ja äidin välissä pötköttelemässä.

Jos tulen joskus vanhemmaksi, haluaisin olla samanlainen kuin omani.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , , , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

2 thoughts on “Kiitos

  1. Päivitysilmoitus: Maailman ihanin kesäloma | Väestöliiton blogi

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s