Rakkaus ei riitä

Tapaan kilttejä, miellyttäviä aikuisia. Niitäkin, jotka polvenkorkuisina ovat asuneet kahden perheen välissä. Sitä itkun määrää, joka on itkemättä vielä aikuisena, kun padot viimein aukeavat ”Kaikki oli epämääräistä. Missä on mun koti? Mihin kuulun? Kenen kanssa? Kuinka pitkään?”

Heillä on vaikeuksia antaa ja ottaa lohtua, tuntea läheisyyttä, luottaa ja pitää omia puoliaan. Heillä on vaikeuksia tunnistaa omia tunteitaan ja pärjätä ahdistuksen kanssa. Heillä on niin paljon omia täyttämättömiä lohdun ja läheisyyden tarpeita.

”Koko elämä on mennyt siinä, että olen yrittänyt todistaa, että olen hyvä ja luotettava, pitämisen arvoinen. Olen pelännyt hylkäämisiä, kaiken kokoisia selän kääntöjä! Koko elämän olen kuitenkin tuntenut olevani huonompi kuin muut…”

Ei, he eivät oireilleet lainkaan silloin taaperoina tai esikouluiässä. Nytkin sen sanominen on monen lukon takana.

”Takerruin miellyttämiseen koska tärkeintä oli, että musta välitetään – että isä ei hylkää, äiti ei hylkää. Olin reipas, kiltti ja huomaavainen. Lohdutin äitiä, kannoin huolta isästä. Jätin omat tarpeet sivuun. Aina oli oltava jotain muuta kuin on: Oli oltava varovainen, mitä tekee, ettei tule sanomista. Osaanko puhua ja olla oikein? Mutta en valittanut, olen aina sanonut, että mulla oli tosi hyvä lapsuus!”

Rakkaus ei riitä. En kannata jatkuvasti muuttuvia olosuhteita pienellä lapsella. Pysyvyys ja turvallisuus ovat äärettömän tärkeitä ja se tarkoittaa myös kiintymyssuhteen pysyvyyttä. Pieni lapsi joutuu joka lähdön kynnyksellä kysymään: miksi?

Hylkäämisellä ei saa edes leikillään uhata, sillä sitä leikkiä kukaan lapsi ei osaa leikkiä. ”Jätän sut sitten tänne kauppaan!” ja ”Vien sut kellariin!” ja ”Saat pysyä sitten siellä äidilläsi!” Nuo lausahdukset ovat mitä julminta henkistä väkivaltaa pikkulapselle.

Nämä rohkeat ja reippaat reissaajat. Monet vetävät selviytyjän naamarin lapsenkasvoilleen, monesta syystä. Vanhemmat tahtovat hyvää lapselleen, mutta pikkulapsi ei osaa vaatia mitään. Lapsi ei osaa sanoa, että hän kaipaa rauhaa olla lapsi, kiukutella ja uhata muuttaa pois ja vasta opetella pienin askelin pärjäämisen alkeita monimutkaisessa maailmassa. Se tarkoittaa iloista, lupsakkaa koti-ilmapiiriä, aikuisten kriiseistä huolimatta.

Vanhemmat tarvitsevat apua ottaakseen lapsen tarpeet huomioon. Esimerkiksi Väestöliitossa toimii Eroavuxi-palvelu, josta vanhemmat voivat saada apua lapsen tarpeiden ja toiveiden kuunteluun erokriisinsä keskellä.

2 thoughts on “Rakkaus ei riitä

  1. Hyvä kirjoitus!Muistakaamme kuitenkin,että ”hylättyjä”,uhkailtuja ja rakastamattomia lapsia on perheissä,jossa vanhemmat eivät ole eronneet ja taasen lapsia,joiden vanhemmat ovat eronneet ja 2 kotia,niin lapset ovat saaneet 2 rakastavaa kotia ilman kärsimyksiä joita olisi tullut mikäli 2 aikuista olisi jatkaneet liittoa,jossa ei ole rakkautta.

    Tykkää

  2. Noin voi varmasti käydä, jos eroavat vanhemmat eivät jaksa tai pysty näkemään asioita lapsen kannalta ja joustamaan omasta mukavuudestaan ja ikävästään lapseen erotilanteessa. Noin voi myös käydä ns ehjässä perheessä kasvaneella, jossa vanhemmat ovat sotaisaan liittoon jämähtäneet, ja lapsi kuulee pelkkää riitelyä päivästä toiseen, ja alkaa jopa toivoa eroa, jotta tulisi rauha. Vanhemmat edelleen yhdessä, ja aikuiset lapset kipuilee miellyttämishalunsa kanssa. Pahin päätös, minkä lapsena tein oli, että en riitele kenenkään kanssa ikinä. Oikein riitelyä ja mielipiteen ilmaisua on pitänyt opetella, ja vielä 40-kymppisenäkin se on vaikeaa.

    Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s