Voi ei

Tein testin kello 04:30. En ole enää vuosiin pystynyt nukkumaan koko yötä pidättämättä, enkä nytkään olis voinut pinnistellä pidempään.

Testi oli nimeltään Apteekin raskaustesti. Katsoin kelloa kännykän sekuntikellosta.

Ohjeistetun kolmen minuutin jälkeen testi-ikkunassa ei näkynyt mitään muuta kuin tukeva tummanpunainen kontrolliviiva. Sitten käänsin selän, pesin kädet ja katsoin uudelleen.

Testiviivan kohdalla näkyi haaleaakin haaleaakin haaleampi punainen viiva.

Ulkoilutin tikkua vessan ja olkkarin välillä, jotta näkisin sen eri valaistuksissa. En tullut hullua hurskaammaksi. Oliko se viiva vai ei?

Lopulta aikaa oli kulunut niin paljon, että tuntui liian myöhäiseltä kutsua äiti hätiin. Paketin mukaan tulos muuttuu epäluotettavaksi kymmenessä minuutissa ja äidin olisi pitänyt ensin herätä (virhearvio, oli kuulemma hereillä koko ajan) ja sitten pestä silmät ja laittaa silmälasit päähän.

Laitoin testin roskikseen ja tunsin itseni hämmentyneeksi. Tulin takaisin sänkyyn ja aloin vimmaisen googlettamisen.

Googlen viisaat naiset kertovat, että haaleakin viiva on viiva. Mutta olinko voinut seistä haavi auki testin edessä niin kauan, että kymmenen minuuttia olikin jo kulunut, kun aloin nähdä viivoja?

Ja tietysti googlessa oli myös ainakin yksi viisas nainen, jolle oli tullut haalea viiva, joka ei tarkoittanut mitään.

Kesken googletuksen äiti pisti päänsä oviaukostani kysyvän näköisenä ja sai epäuutiseni. Äidin mentyä takaisin nukkumaan (todettuaan, ettei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin koittaa uudelleen huomisaamuna) kävin vielä tervehtimässä keittiön roskiksessa majailevaa testiä. Viiva oli muuttunut vahvemmaksi. Mutta aikaa oli jo siinä vaiheessa tietysti kulunut lähemmäs tunti.

Nyt makaan sängyssä viiden neliön huoneessani ja huomaan päättäneeni, että haalea viiva tuli ajoissa. Samalla pelkään, ettei tullutkaan.

Mulla on tukena kaksi todella epäselvää kännykkäräpsykuvaa, joissa haalea viiva näkyy rakeiden seasta, mutta niiden ottoajankohta oli lähellä sitä kymmenen minuutin rajaa, aika todennäköisesti ylikin. (Mutta siis, miten ihmiset saattoi elää ilman älypuhelimia?)

Joten oikeastaan tilanne on sama kuin eilen tähän aikaan – ja iltapäivällä saapuva Susi ehtii mukaan draamaan.

Aamuni jatkuu nyt silleen, että otan Lugesteronin ja yritän olla katsomatta netistä, mitä joku laskuri antaisi vauvan lasketuksi ajaksi, jos viiva olisi oikea ja kaikki menisi hyvin.

16 thoughts on “Voi ei

  1. Ihana Hilkka! Täällä eletään vahvasti hengessä mukana. Minusta on todella hienoa, että puhut asioista suoraan. Toivottavasti viiva on huomenna tummempi! 🙂

    Tykkää

    • Kiitos Haaveilija ja Emminkäinen.

      E, mulla tekee joo tiukkaa olla testaamatta heti uudestaan! Mut siinä auttaa tosin, ettei talossa ole tällä hetkellä yhtään raskaustestiä (ja lisäks se, että mua nolottaa olla hirvee hätähousu, vaikka oon aina ollut).

      Lisäksi mietin, että jos veressä olisi vasta tosi vähän sitä hormonia, niin ehkä ei-aamuvirtsasta näin pian ekan testin jälkeen tehdyssä testissä ei näkyis yhtään mitään. Ja sit menisin entistä enemmän sekaisin.

      Uh.

      Tykkää

  2. Voi Hilkka! Mä niin toivon, että se on oikea viiva -ja tiedätkö mitä. Mulla tänä aamuna sama draama. Testissa haalekin haaleampi testiviiva. Kiikutin sen miehenkin arvioitavaksi, ja juu, oli samaa mieltä että viivahan se siinä! En nyt uskalla hehkutella yhtään, kun tuntuu että se tuo huonoa onnea 😉 Huomenna uutta testiä..

    Tykkää

  3. Mä olen elämäni aikana tehnyt hävettävän määrän raskaustestejä ja kaikkien vuosien aikana saanut pinnistettyä itseni näkemään vain yhden ainoan kerran haalean viivan. Ja olen kyllä totisesti viivoja olemattomasta yrittänyt nähdä. Mutta kaikki muut ovat olleet selkeästi tyhjää täynnä. Seuraavana aamunakin se haalea viiva oli vielä yhtä onneton haalea viiva, mutta parin päivän päästä sitä ei enää näköharhaksi voinut luulla. Sulla on pitkiä hetkiä edessä. Jaksamista niihin! Oon hengessä mukana täällä jossain.

    Tykkää

    • Kiitos Ainu! Juuri luin tuota juuri saamani kakkostestin käyttöohjetta – ja sen perusteella näyttää siltä, että jos on testannut kerran epäselvän, kannattais odottaa 2 vrk ennen kun testaa uudelleen. Sehän on ihan täysin mahdotonta!

      Tykkää

  4. Nyt menet heti paikalla ostamaan testin apteekista!!! Mä en ainakaan pysty odottamaan huomiseen. Ihan hyvin voi tehdä 10 testiä päivässä. Mulla on useita tuttuja, jotka myöhemmin on nauraneet omalle hössötykselleen. Hössötys kuuluu tuohon vaiheeseen.

    Tykkää

    • Niin mutku mä oon tää lelliaikuinen ja mun äiti kävi just ostamassa mulle uuden raskaustestin (tosin sillä oli muutenkin asiaa kirkonkylälle) ja siinä paketissa on vaan yksi testi. Sellanen tosi hieno ja kallis. Niin emmä mitenkään voi testata vielä tänään.

      Ei pidä ehdottaa, että läksisin itse hakemaan lisätestejä, sillä totuus on, että mä en vieläkään oikein uskalla ajaa autoa Suomessa, kun täällä on niin säntilliset liikennesäännöt ja ajetaan väärällä puolella tietä ja parkkipaikoilla pitää parkkeerata taskuun. (Tiedostan kyllä, että tää voi olla pidemmän päälle vähän ongelmallinen asenne.)

      Ja sitä paitsi pitää tehdä tää gradu tänään valmiiksi, koska jos oonkin raskaana, siitä menee keskittymiskyky varmaan yhtä paljon kuin raskauden yrittämisestä?

      Tykkää

  5. Moi Hilkka!

    Olen jo jonkin aikaa seuraillut blogiasi ja olet huippuhyvä kirjoittaja!
    Toivon, ettet pitkään aikaan lopeta blogisi kirjoittamista, sen verran koukussa täällä ollaan :).

    Tsemppiä ja jaksamista odottamiseen. Toivon niin paljon, että viiva vahvistuu ja pääsisitte eteenpäin projektin kanssa! Lastenhankinta tuntuu olevan vaikea juttu, tässä alan itsekin päästä hieman maulle siitä (vuosi yrittämistä lähestyy loppuaan, muttei vielä haamuviivaakaan). Ehkä nykyihmisenä on vaan liian malttamaton…mene ja tiedä, mutta toivon niin, että onnistuisitte!

    Tykkää

    • aes, kiitos!

      Vuosi alkaa olla pitkä aika, toivottavasti oot vielä voimissasi?

      Itselleni vuoden rajapyykki oli tavallaan helpotus. Tuntui, että siinä kohtaa oli jo oikeus olla huolissaan. Kaikista kamalinta tähän mennessä on ollut epämääräinen pelko siitä, ettei kaikki ehkä ole kunnossa – yhdistettynä siihen että lähiympäristön, mukaan lukien miehen, mielestä oli turha huolehtia.

      Totta, ettei siinä vaiheessa olisi tarvinnut huolehtia (varsinkin näin nykyihmisenä sitä on tottunut nopeuteen). Mutta huoleni oli mulle totta ja niin jäytävä, että sen torjumisesta tuli samanlainen olo kuin painajaisissa, joissa kaikki on pielessä eikä kukaan muu tajua kuin sinä.

      Kaikkea hyvää hankkeeseen ja hyvää kesää! (Ja kerro, jos sulla on blogi, josta voisi käydä lukemassa kuulumisia?)

      Tykkää

      • Jos totta puhutaan, niin mulla oli kyllä suuret kuvitelmat siitä kuinka nopeasti tärppää. Ehkä jo 4kk jälkeen alkoi huolestuttaa, vaikka ihan normaaliahan se vielä on.

        Voimissa ollaan, vaikka tuntuu, että kaikki muut lähellä olevat raskautuvatkin hipaisusta. Katkeraa, oi kyllä! Ei olla puhuttu kauheesti jatkosta, mutta syksyn alkupuolella pitäisi varmaankin harkita tutkimuksiin menemistä, jos siis haluaa. Onhan tässä sellainenkin vaihtoehto, että antaa olla vaan.

        En ole koskaan edes ollut varma haluanko lapsia?! Tai kyllä mä kai haluan, mutta ei se ole tulenpalavaa vauvakuumeilua ollut, lähinnä itku ja ahdistus kun kuukautiset alkaa. Toisaalta sydän pakahtuen myös parhaan ystäväni ja hänen lapsensa (ja minun kummilapseni) kasvun seuraamista sivusta. Ehkä olen tämän homman kanssa päässänikin vielä hieman sekaisin.

        Lapsettomuutta on kyllä esiintynyt aika paljonkin mun lähipiirissä. Se on muuten todella kummallista kuinka sen todella tajuaa vasta, kun sitä alkaa (ehkä) itse kokea. Tai siis, tottakai on ollut kovin paha mieli muiden puolesta, mutta ei esim. koskaan ajatellut, että itsekin saattaisi päätyä samaan tilanteeseen. Jotenkin se ei ole kovin konkreettista…

        Blogia mulla ei ole, ainakaan toistaiseksi. Mutta lupaan kyllä kommentoida täällä sun blogissa kaikenlaista mieleen pälkähtävää :). (Ja ilmoittaa jos joskus blogia alan kirjoittaa).

        Tykkää

      • Joo, mullakin oli silleen suuret kuvitelmat, että aattelin muka realistisesti, että no oon niin vanha, että voi kestää jonkun aikaa – ja sitten kuitenkin just ton neljännen yrityskuukauden jälkeen aloin ottaa kuukautisten alkamisen henkilökohtaisena loukkauksena :). Silleen ”ei oo mahdollista, että MULLE käy näin”. Ja siitä paha olo ja paniikki alkoivat kasvaa eksponentiaalisesti. Loppui vasta siihen, kun alettiin tutkia, mikä mättää.

        Ja kivaa löytää toinen, jolla ei ole varsinaista vauvakuumetta. Ei niin, että vauvakuumeessa olis mitään pahaa, joskus vaan tuntuu oudolta, ettei mulla oo sitä ja oon silti tässä jamassa.

        Hyvää kesää ja onnea matkaan!

        Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s