Hymy helvetistä

Image

Ovulaatiotestin positiivinen tulos näyttää tältä.

Hymynaama on epäilemättä tarkoitettu kepeäksi symboliksi, mutta mulle tästä tulee mieleen kauhuelokuvien klovnit.

Nainen on hedelmällinen kaksi vuorokautta naaman ilmestymisen jälkeen. Testi tehdään aamuvirtsasta.

Perheenjäsenet ja ystävät: Seuraavaksi asioita joita en välttämättä halua kertoa teille, ettekä te välttämättä halua kuulla. Toisaalta lapsettomuusblogia on minusta vaikea pitää kertomatta siitä, mikä lapsettomuudessa on toiseksi kauheinta.

Ensimmäiseksi kauheinta lapsettomuudessa on, ettei ehkä koskaan saa lasta. Toiseksi kauheinta on se, mitä tapahtuu yhteisestä ja omasta seksuaalisuudesta nauttimiselle.

Tänä aamuna hymynaama laittoi liikkeelle seuraavan tapahtumakulun:

  1. Aviopuolisot toteavat, että kumpaakin väsyttää. Mies huokaisee ja ottaa ohjat käsiinsä.
  2. Vaimo yrittää ”olla läsnä hetkessä”, mutta huomaa eksyneensä ajattelemaan, voisiko sittenkin pitää paikkansa, että naisen orgasmi ennen siemensyöksyä heikentää hedelmöittymisen mahdollisuuksia.
  3. Mies valmistautuu käyttämään sylkeä liukasteena. Vaimo muistuttaa lukeneensa jostain, että sylki saattaa tuhota siittiöitä.
  4. Mies nostaa katseensa ja kysyy: ”No mitä me sitten käytetään?”  Vaimo kiroaa unohtaneensa ostaa liukastetta. (Hän ei oikeastaan ole unohtanut, vaan siirtänyt. Hänestä liukastetta ostava myöntyy lopullisesti siihen, ettei alkuaikojen huumaan ole paluuta.)
  5. Mies nousee sängystä, menee eteiseen ja alkaa kolistella kaapissa, missä on vielä yksi purkamaton muuttolaatikko. Palaa makuuhuoneeseen mukanaan tuubi, jonka pohjalla on vähän alkuaikojen huumassa hankittua erikoisliukastetta.
  6. Vaimo muistuttaa, että useat erikoisliukasteet tappavat siittiöitä.
  7. Laitetaan valot päälle, jotta nähdään lukea tuubiin painettu pieni printti. Siinä raskautta yrittäviä kehotetaan ottamaan yhteyttä lääkäriin ennen tuotteen käyttöä. Miehen mielestä tämä tarkoittaa, että tuotetta voidaan käyttää. Vaimon mielestä viesti on juuri päinvastainen.
  8. Päätetään käyttää sylkeä. Sammutetaan valot.
  9. Yritetään olla läsnä hetkessä ja saatetaan tehtävä päätökseen.
  10. Pyyhitään kyyneleet, laitetaan tyyny takapuolen alle ja luetaan aamun Hesari kännykästä.

9 thoughts on “Hymy helvetistä

  1. Kiitos Marja. Mua itketti uudelleen eilen illalla. Varsinkin väsyneenä tuntuu hirveän vaikealta hyväksyä, että tää on tällasta. Tiedän, ettei muutenkaan oltais enää alkuaikojen huuman tasolla, mutta tää on niin supertotaalista. Ja samalla tietää, että asioiden paremmaksi muuttaminen on meistä itsestämme kiinni – se on A H I S T A V A A. Oiskin joku jota vois syyttää tai joku palvelu, jonka voisi tilata!

    Niin ja toivon myös, ettei lohduttautumiseen tarvittaisi aina ulkona syömistä, mihin meillä ei oikeestaan olis varaa. Eikä varsinkaan epäterveellisen ruuan ulkona syömistä, mihin mulla ei oikeestaan olis varaa. Vanhojen aikojen muistoksi kiinalaista, ihan niinkuin Macholandian alakulopäivinä :-).

    Tykkää

  2. Jossain vaiheessa voi käydä niinkin, että tutkimuksissa selviää, että ilman laboratorion henkilökuntaa ei ole mitään mahdollisuutta tulla raskaaksi, vaikka harrastaisi joka päivä seksiä seitsemän kertaa. Se tuntui ristiriitaiselta. Toisaalta oli surullista tietää, ettei spontaani ihana seksi voi käytännössä minkään tapahtumaketjun kautta johtaa lapsen syntymiseen, toisaalta tuntui hyvältä, että seksi ei enää ollut suoritus. Paitsi ei tuo suoritusosastokaan ihan tyystin loppunut, sillä koeputki- ja mikroinjektiohoidoissa pitää olla tietty pidättäytymisaika, eli niiden yhteydessä on päivä tai päiviä, jolloin ejakulaation olisi syytä tapahtua ja päiviä, jolloin niistä tulee pidättäytyä…

    Tykkää

    • Tuo ristiriitaisuus kuulostaa tutulta. Meilläkin oli välillä vajaan vuoden mittainen aika, kun luultiin, että olisi todella epätodennäköistä hedelmöittyä omin avuin. (Suden siemenet oli välillä huonolla tolalla.) Se oli surullisuudestaan huolimatta keidas keskellä kikistelyä.

      Harmittavan iso osa keidasajasta kyllä meni aiemmasta kikistelystä toipumiseen (ja kun epätodennäköisyys ei ollut täydellinen, niin koko ajan kuitenkin toivottiin).

      Tuntuu ihmeelliseltä ja nololta, miten nopeasti epätoivoinen olo syntyi. Koska raskaaksi tulemisessa on kyse kerran kuussa koittavasta mahdollisuudesta, ei muutamaan vuoteen itse asiassa niin kovin monta epäonnistumista mahdu.

      Tykkää

      • Vielä Saralle kysymys (jos haluat vastata näin henkilökohtaiseen): Miten pitkään teillä kesti seuraavien välillä: 1) saitte tiedon siitä, ettette voi tehdä vauvaa ilman lääkärin apua 2) pakkoseksin vaikutukset sukupuolielämään olivat haihtuneet?

        Tykkää

  3. Apua! Kamalaa! Mä en enää koskaan ikinä koskaan ole kateellinen siitä, että joku voi harrastaa kotisiemennystä kenties-menestyksekkäästi.

    Tykkää

  4. Meidän tapauksessa määrätietoista ovulaatiotestiseksiaikaa ei oikeastaan ollut ollenkaan. Tai minä silmäilin kyllä kalenteria silloin tällöin, mutta noin raadollisen avoimeksi yrittämiseksi se ei ehtinyt mennä, kun tutkimuksissa selvisi tilanteemme. Koin tuon ”totuuden valkenemisen” helpottavana siinäkin suhteessa, että myöskään kuukautisten alkaminen ei tunnu nykyään mitenkään erityiseltä. Paitsi tietenkin silloin jos se on merkki hedelmöityshoidon epäonnistumiseta. Välillä mietin, olisiko helpompaa jos lapsettomuuden syy olisi jäänyt selittämättömäksi, silloin voisi ehkä pitää yllä toivoa raskauden alkamisesta luonnollisesti, mutta luulen että diagnoosin kanssa on ehkä sittenkin helpompi elää, etenkin kun tämän avustajakaartin kanssa on vielä mahdollista päästä tavoitteeseen. Välillä mieleen tulee kuitenkin mahdoton toive: voisipa tietää, palkitaanko tämä yrittäminen joskus. Sitten jaksaisi hyvin tahkota, jos tietäisi, että lopussa kiitos seisoo. Tai jos tietäisi, että ei seiso, voisi lopettaa, surra aikansa ja sitten toivottavasti päästä tolpilleen. Tiedon lisääntyminen ja sen lisääntymisen merkitys on siis jotenkin suhteellista ja ristiriitaista. Mieleen on myös jääneet lääkärin kerran lausahtamat sanat: ”Loppupeleissä kyse on pitkälti tuurista.”

    Tykkää

    • Sara, aloin myös miettiä tuota selittämätön lapsettomuus / lapsettomuus jostakin tietystä syystä -eroa viimeisimmän lääkärikäynnin jälkeen, kun alkoi vaikuttaa siltä, että meille olisi diagnoosiksi tulossa selittämätön lapsettomuus.

      Selittämätön tuntuu potentiaaliselta ”ehkä me vaan tehdään jotain väärin” -kiiipeliltä. Se tekee taas mahdolliseksi alkaa stressata siitä, stressaako liikaa. Mutta se on kieltämättä sikäli armelias, että periaatteessa koska vaan – tai siis kerran kuussa – vois käydä just se kuuluisa tuuri.

      Loppujen lopuksi lopputulos on tietysti ainoa millä on väliä. Siitä toivon samoin kuin sinä: voi kun vois tietää. Ehkä vielä kuitenkin bonustoiveena, että tuuri vois jotenkin sittenkin käydä kaikille – selittämättömille ja syyllisille – vielä senkin jälkeen, kun on saanut tietää (mut siitä mahdollisuudesta ei tietäis, niin ei enää surisis, olis vaan tosi iloinen, kun se tapahtuis.)

      Tykkää

      • AI rakas: Mähän sanoin! Voi mennä ihan kamalaksi. Ei varmasti kaikilla, mutta luulen, että aika monilla. Ei mitään kadehdittavaa.

        Tiedoksi, että AI on ystäväni oikeasta elämästä. Kommentin ymmärtämiseksi on tarpeen tietää, että hän on toinen puoli naisparista, joka on saanut lapsensa (välillä tosi pitkään kestäneillä) hedelmöityshoidoilla.

        Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s