Sitten kun me ollaan vanha pari

Istuin junassa ja katselin vanhaa paria vastapäisellä puolella käytävää. Pari istui toisiaan vastapäätä. Nainen nojasi taaksepäin, mutta mies eteenpäin. He olivat noin kahdeksankymppisiä. He istuivat ajatuksissaan, katselivat ikkunasta ulos, ja miehen sormet lepäsivät vaimon polvella silittääkseen välillä toista ruskean sukkahousun läpi.

Monet haaveilevat yhteisestä vanhenemisesta. ”Sitten kun me ollaan vanha pari…”, he aloittavat. Jos nämä haaveksijat lukevat Hanna Jensenin kirjan 940 päivää isäni muistina, he saavat unelmiin uuden näkökulman. Vanhetessa on usein niin, että yksi sairastuu ja toinen hoitaa.

”Tällä hetkellä Suomessa 80 000 ihmistä sairastaa Alzheimerin tautia. Muistisairaita on jopa 130 000. Joka päivä 36 suomalaista saa kuulla sairastuneensa muistisairauteen. Yksin he eivät selviä”, kirjoittaa Jensen. Suurella osalla ikääntyvistä on puoliso, joka alkaa hoitaa häntä. Avioerojen yleistyessä yhä useamman hoitaja on oma aikuinen lapsi tai ystävä.

Jensenin kirja todella pistää miettimään. Se tuo kielen päälle ja lopulta suusta ulos sen kaikkein vaikeimman kysymyksen:
– Jos sairastun, hoitaisitko minua?
– Kyllä minä sinut hoidan. Vaikkei me tiedetä, kumpi tässä ensimmäisenä sairastuu.
– Ei tiedetäkään.  (haukotus) Hyvää yötä…
– Hyvää yötä.

Heli Vaaranen

Samarakas-blogi

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s